Henane
Raccoon (Little, but evil)
Kirjoitat tietokoneella rauhallisesti ystäviesi kanssa, vain yksi puuttuu. Se parhain ja vanhin ystäväsi. Hetken aikaa naureskelet toisten jutuille ja heität läppää takaisin. Yhtäkkiä puhelin alkaa soimaan ja ihmettelet hetken. Puhelu tulee parhaan ystäväsi kotipuhelimesta.
Vastaat iloisesti: ”Sari”
”Täällä Katariinan äiti Pirjo hei.”
S: ”No hei!”
Ihmettelet hiljaisuutta, mikä syntyy ja nyyhkytykseen toisessa päässä.
S: ”Pirjo? Onks kaikki hyvin?”
P: ”En tiedä miten tämän puhelun aloittaisin.. Istuthan jossain?”
S: ”Siis mitä on tapahtunut?”
P: ”Istuthan varmasti?”
S: ”Istun, istun.. Kerro nyt, mikä on hätänä? Koskeeko se Kataa?”
Syvä hiljaisuus ja huokaus kuuluu toisesta päästä.
S: ”Pirjo, sie pelotat minuu. Onks Katalle käyny jotain?”
P: ”Kataa ei ole enää..”
S: ”Mitä? Siis miten niin ei ole enää?”
Et ymmärrä puhelua enää, siis tietenkin Kata on kunnossa. Ainahan Kata on.. olemassa.
P: ”Tapahtui auto-onnettomuus. Kata jäi puristuksiin ja kun hänet saatiin sairaalaan teholle, oli jo liian myöhäistä. Sari, Kata on kuollut.”
Todellisuus iskeytyy tajuntaasi.. Kata? Kuollut? Miten se oli mahdollista..? Vastahan eilen kävit viimeksi siellä, ennen kuin lähdit opiskelupaikkakunnallesi.
P: ”Sari? Oletko vielä siellä?”
S: ”Olen..”
P: ”Haluaisin, että tulisit hautajaisiin ensi sunnuntaina klo. 11.00. Laitan sinulle vielä tekstiviestin.”
S: ”Tulen varmasti..”
P: ”Kiitos..”
Kun puhelu katkesi.. olit hetken hiljaa ja mietit. Eihän tuo ollut mahdollista.. Kynttilä, minkä olit laittanut palamaan, sammui äkisti. Silloin silmäsi täyttyivät kyynelistä. Olimme sentään olleet aivan lapsesta saakka mitä parhaimpia ystäviä. Eilen viimeksi naureskelimme kömmähdyksille, vanhoille jutuille ja suunnittelimme tulevaisuutta. Toivoimme, että pääsisimme Thaimaaseen ja viettäisimme siellä kahden kuukauden mittaista lomaa heti, kun koulusi sallisi ja rahat olisi kasassa. Et muuta tehnyt kuin itkit. Et kyennyt ajattelemaan, joten lähdit siltä istumalta ajamaan vanhempiesi luo ja olit siellä koko viikon ilmoittaen kouluun, ettet pysty tulemaan. Asia ymmärrettiin, mutta et välittänyt.
Sitten tuli se sunnuntai, mitä pelkäsit. Joutuisit jättämään hyvästit. Et edes muistanut, mitä pappi oli sanonut vaan yhtäkkiä seisoitkin haudallani kukkalaitteen kanssa ja luit sanat:
”Niin lähdit, enkeli kultainen,
luo taivaan omien enkelten.
Olet aina osa minua rakas ystäväni.
Rakkaudella Sari”
Sinä olit nukahtanut itkuusi. Näit unta, missä olimme viettämässä mökillä aikaa. Kävelimme laiturille, missä oli auringonlasku. Istuimme alas.
Aloit itkemään ja sanoit, että sinun oli ikävä minua ja haluaisit, että eläisin. Otin käsistäsi kiinni ja sanoin: "Me ollaan aina ystäviä. Me ei koskaan erota. Ole rauhassa, miun on nyt parempi olla. Mie katon siun perääs ja varmistan, että sie pärjäät. Me nähään vielä, mie lupaan sen."
Uni jatkui ja hymyilit unissasi. Silitin poskeasi ja kuiskasin: "Me ei koskaan erota, ollaan aina yhdessä. Ole rauhassa, oon koko ajan siun lähellä."
Niin kävelin pois jättäen sinut nukkumaan rauhallista ja onnellista untasi.
"Niin lähdit, enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten." - Anja Porio - http://www.floristi.net/varssytekstit.html
Vastaat iloisesti: ”Sari”
”Täällä Katariinan äiti Pirjo hei.”
S: ”No hei!”
Ihmettelet hiljaisuutta, mikä syntyy ja nyyhkytykseen toisessa päässä.
S: ”Pirjo? Onks kaikki hyvin?”
P: ”En tiedä miten tämän puhelun aloittaisin.. Istuthan jossain?”
S: ”Siis mitä on tapahtunut?”
P: ”Istuthan varmasti?”
S: ”Istun, istun.. Kerro nyt, mikä on hätänä? Koskeeko se Kataa?”
Syvä hiljaisuus ja huokaus kuuluu toisesta päästä.
S: ”Pirjo, sie pelotat minuu. Onks Katalle käyny jotain?”
P: ”Kataa ei ole enää..”
S: ”Mitä? Siis miten niin ei ole enää?”
Et ymmärrä puhelua enää, siis tietenkin Kata on kunnossa. Ainahan Kata on.. olemassa.
P: ”Tapahtui auto-onnettomuus. Kata jäi puristuksiin ja kun hänet saatiin sairaalaan teholle, oli jo liian myöhäistä. Sari, Kata on kuollut.”
Todellisuus iskeytyy tajuntaasi.. Kata? Kuollut? Miten se oli mahdollista..? Vastahan eilen kävit viimeksi siellä, ennen kuin lähdit opiskelupaikkakunnallesi.
P: ”Sari? Oletko vielä siellä?”
S: ”Olen..”
P: ”Haluaisin, että tulisit hautajaisiin ensi sunnuntaina klo. 11.00. Laitan sinulle vielä tekstiviestin.”
S: ”Tulen varmasti..”
P: ”Kiitos..”
Kun puhelu katkesi.. olit hetken hiljaa ja mietit. Eihän tuo ollut mahdollista.. Kynttilä, minkä olit laittanut palamaan, sammui äkisti. Silloin silmäsi täyttyivät kyynelistä. Olimme sentään olleet aivan lapsesta saakka mitä parhaimpia ystäviä. Eilen viimeksi naureskelimme kömmähdyksille, vanhoille jutuille ja suunnittelimme tulevaisuutta. Toivoimme, että pääsisimme Thaimaaseen ja viettäisimme siellä kahden kuukauden mittaista lomaa heti, kun koulusi sallisi ja rahat olisi kasassa. Et muuta tehnyt kuin itkit. Et kyennyt ajattelemaan, joten lähdit siltä istumalta ajamaan vanhempiesi luo ja olit siellä koko viikon ilmoittaen kouluun, ettet pysty tulemaan. Asia ymmärrettiin, mutta et välittänyt.
Sitten tuli se sunnuntai, mitä pelkäsit. Joutuisit jättämään hyvästit. Et edes muistanut, mitä pappi oli sanonut vaan yhtäkkiä seisoitkin haudallani kukkalaitteen kanssa ja luit sanat:
”Niin lähdit, enkeli kultainen,
luo taivaan omien enkelten.
Olet aina osa minua rakas ystäväni.
Rakkaudella Sari”
Sinä olit nukahtanut itkuusi. Näit unta, missä olimme viettämässä mökillä aikaa. Kävelimme laiturille, missä oli auringonlasku. Istuimme alas.
Aloit itkemään ja sanoit, että sinun oli ikävä minua ja haluaisit, että eläisin. Otin käsistäsi kiinni ja sanoin: "Me ollaan aina ystäviä. Me ei koskaan erota. Ole rauhassa, miun on nyt parempi olla. Mie katon siun perääs ja varmistan, että sie pärjäät. Me nähään vielä, mie lupaan sen."
Uni jatkui ja hymyilit unissasi. Silitin poskeasi ja kuiskasin: "Me ei koskaan erota, ollaan aina yhdessä. Ole rauhassa, oon koko ajan siun lähellä."
Niin kävelin pois jättäen sinut nukkumaan rauhallista ja onnellista untasi.
"Niin lähdit, enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten." - Anja Porio - http://www.floristi.net/varssytekstit.html
