27.08.2008 13:48

Tuoppi iskeytyy pöytään ja olutta läikkyy. Tuhannen kerran, minä en ole mikään Papa Legba!, seppä Pagba ärjyy nokinen naama punaisena majatalon ulkopuolella sijaitsevan pöydän äärestä noussen ja sormeaan kiistakumppanilleen heristellen. Uskallatkin verrata minua siihen murhamieheen! Seppä Papa Legban kohtalo edellisen usvajaishyökkäyksen aikana on suosittu kauhutarinoiden aihe. Kuuleman mukaan mies kuoli noiduttuna heti sen jälkeen kun oli murhannut kylän hyvän parantajanaisen, joka kaiken lisäksi oli ollut salainen suojelija. Pagbaa ei ole koskaan miellyttänyt se, että hänet on rinnastettu tuohon synkkään hahmoon, jonka nimi ja kuvailtu ulkomuoto muistuttavat häntä. Vielä vähemmän nyt, kun puhutaan uusista murhista ja usvajaisten paluusta.

Herkeä sinäkin virnistelemästä, senkin pölkkypää!, Pagba karjuu Hansille. Jos meinaat jatkossakin saada metalliosia kurjiin valjaisiisi minun pajastani, niin naama peruslukemille!

Pagba on lyhyt, mutta tanakka ja harteikas mies. Hänen nahkainen esiliinansa on kipinöiden täplittämä ja kaljua päälakea koristaa musta patalakki. Luonteeltaan hän on äkkipikainen, mutta kiivas. Hänen ainoa heikko kohtansa on kymmenvuotias tytär Agni. Tämän äiti kuoli lapsivuoteeseen ja tyttö on aina ollut Pagban silmäterä.

27.08.2008 14:06

Capsin laajasta hahmonkuvauksesta innostuneena taidan itsekin yrittää tässä raapustella:

On aamuvarhainen Suvannon kylässä. Itse asiassa niin varhainen, että moni Suvannon asukas mieltäisi sitä vielä yöksi. Ainoa asukas jonka voi nähdä kylällä tuohon aikaan liikuskelevan on kylän apteekin pitäjä Saladin. Kaikkina muina vuodenaikoina hänet voisi nähdä aamuisin kävelyllä kylässä, mutta näin varhaiskeväästä Saladin viettää yleensä aamunsa siivoten putiikkiaan talven jäljiltä.
Kyläläiset ovat olleet jo pitkään sitä mieltä, että apteekkari Saladin on kylän ylivoimaisesti aamuvirkuin(Ja luonnollisesti mies menee myös yöpuulle aikaan, mitä 6-vuotiaskin pitäisi aikaisena). Vaikka Saladin on ehtinyt asua Suvannossa vasta vähän yli 3 vuotta, hänestä on ehtinyt tulla kylän kiinteää kantaa, sillä hyvin harva miehen tavannut unohtaa häntä ihan heti hänen erikoisen ulkonäkönsä takia.
Saladin on keskipitkä mies jolla on hopeanvaalea keskipitkä tukka ja sen verran kalpea kalpea iho(paitsi kesäisin jolloin hänen kasvonsa saattavat olla hyvinkin punaiset. Tämä johtuu siitä, että hän palaa hyvin herkästi kesäauringossa), että hänet ensikertaa näkevä saattaisi odottaa miekkosen pyörtyvän minä hetkenä hyvänsä.
Saladin on 32-vuotias, mutta häntä luullaan usein nuoremmaksi hänen sileän ihonsa ja solakan ruumiinsa tähden.
Itse asiassa moni Saladinin nähnyt voisi pitää häntä omalla tavallaan ihan komeana, mutta jokainen näin ajatteleva joutuu häneen tutustuessaan pettymään pahan kerran, sillä yleensä hänestä saa kevyellä keskustelulla suurin piirtein yhtä paljon irti kuin kivenmurikalta.

Saladin on hyvin arvostettu työssään ja häneltä tullaan usein kysymään neuvoa sairastapauksissa. Hän onkin saanut tietynlaisen epävirallisen lääkärin aseman (tämä ei suinkaan tarkoita, ettei kukaan muu saisi lääkärin titteliä). Kyläläiset eivät kyllä miellä Saladinia ihan lääkäriksi sen takia ettei hän käytännössä ikinä saavu paikan päälle hoitamaan sairaita. Kuten sanottu häneltä yleensä kysytään neuvoa ja sopivaa lääkeainetta tilanteen mukaan. Hän on tunnettu siitä miten voimakkaita(mutta loppujen lopuksi tehokkaita) lääkkeitä hän sairaille valmistaa ja hänen mottonsa apteekkarina onkin:"kova kovaa vastaan".

Saladinin apteekki on suht pieni kaksikerroksinen puinen rakennus. Pihamaat talon takana ovat tyhjää nurmikenttää lukuunottamatta kolmea komeaa omenapuuta (off: Fican omenatarhojen jäännöstä jos sopii). Saladin on tulostansa asti ollut kovin mustasukkainen omeniensa takia ja vartioi satoaan tarkoin aina alkusyksyllä. Eikä syyttä, sillä niiden kolmen omenapuun sanotaan tuottavan parhaimmat omenat koko Suvannossa, vaikka kovin moni ei voi kehuskella syöneensä näitä puiden antimia. Syksyisin kylän lasten suurinta hupia on käydä aamuvarhaisella omenavarkaissa Saladin yleensä tiukasti heidän kintereillään("Nyljen teidät elävältä senkin nimettömät maasiirat"). Varsinkin sepän tytär on omenien kypsymisaikaan tuttu näky apteekkarin pihamaalla rikostoveriensa kanssa.

Aamupäivisin apteekkiin kerääntyy säännöllisesti väkeä. Ei niinkään lääkkeiden takia vaan siksi, että kylän uusimmat uutiset kerrotaan usein ensiksi juuri siellä. Niin käy tänäkin aamuna, kun sinne tuodaan uutinen Saladinin kevätsiivouksen yhteydessä Kylmäsydämmien murhaamista kyläläisistä.....

Viimeksi muokannut Saladin 06.10.2008 17:54, muokattu 10 kertaa

27.08.2008 15:49

Cirindë istuutuu niitylle ja katselee sepän tyttären iloista leikkiä. Hän huokaisee ja nostaa kasvonsa hohti taivasta. Aurikokaan ei tuntunut lämmittävän entisellä tavallaan.
Onneksi äiti ei elänyt nähdäkseen tätä pelon täyttämää aikaa.
Hänen katseensa eksyy automaattisesti kohti näköetäisyydellä olevaa kylää ja mielessään hän voi lähes hahmottaa suuren hirttolavan aukiolla.
Agnin ilonkiljahdus rikkoi kuitenkin Cirindën synkät mietteet. Tytön vilpitön ilo saa kenen tahansa huulille hymyn.
Cirindë on asunut koko ikänsä Suvannon kylässä. Hänestä muuttui hiljainen ja synkeä äitinsä kuollessa pari vuotta aikaisemmin.
Cirindë on musta hiuksinen ja pitkä raajainen. Hänen silmänsä ovat siniharmaat ja hän on myös hyvin kalpea.
Lähes kukaan Suvannon kylän asukkaista ei ole kuullut Cirindën nauravan, ei tytön isän kuoltua hänen 11-vuotis päivänään mystisellä tavalla.
Hän asuu pienessä ja vaatimattomassa mökissä yksikseen.
Silloin tällöin hänellä on tapana leikkiä Agnin kanssa ja pitää tyttöä silmällä.
Cirindë on suht taitava käsistään, joten elannokseen hän tekee milloin mitäkin käsitöihin liittyvää.

Viimeksi muokannut Cirindë 27.08.2008 16:22, muokattu 1:n kerran

27.08.2008 16:15

Tok. Tok. Tok. Kirves iskeytyy nuorehkoon kuuseen Suvannon kylän rajoilla; puunhakkaaja Theodore Vulpert aloittaa päivänsä, aivan kuten kaikki muutkin päivät tätä ennen. Hän työskentelee hieman muuta kylää korkeammalla, metsän rajoilla noin viitisenkymmentä metriä pohjoiseen viimeisen talon puutarhasta katsottuna. Siellä hänellä on punainen puumökki, jonka renuoille on kerääntynyt suuria pinoja halkoja. Theodore on asunut Suvannon kylässä tarkalleen 16 vuotta seuraavan viikon perjantaina, ja koko sen ajan hän on toiminut kylän ainona puumiehenä.

Aina ei hän ole ollut yksin. Hän asui vaimonsa Mary-Annen kanssa siihen saakka, kunnes tämä menehtyi keuhkokuumeeseen nelisen vuotta sitten. Nyt Theodore asuu yksin, ilman ketään kuka hänelle puhuisi illan takkatulen loimussa. Usein hän istuu majatalossa kuunnellen kyläläisten uutisia niin läheltä kuin kaukaakin, joskin mitään itse sanomatta. Useimmat kyläläiset pitävät Theodoresta, ja monet ovatkin hänen asiakkaitaan puutöihin liittyvissä askareissa.

Theodore on noin 180-senttinen, melko rotevan näköinen mies, hiuksensa ovat lyhyet ruskeat ja silmänsä tumman vihreät. Kuitenkaan häntä ei voi komeaksi sanoa, sillä hän on enemmän kuin usein väsyneen ja likaisen näköinen. Päällään hänellä on lähes poikkeuksetta harmaa vaatetus ja ruskea takki. Luonteeltaan hän on surullinen ja hiljainen, mutta seurassa hän saattaa innostua kertomaan asioitaan, joskus jopa nauramaankin.

Tok. Tok. Tok. Kuusi kaatuu, ja Theodore hakkaa puuvartisella kirveellään ylimääräiset oksat pois. Kaukana kylään johtavalla tiellä hän näkee vaunut, joita ajaa tuttu hevosmies. Kappas kappas. Ovatkohan tekemäni kärryt kestäneet? Vaikka eipä sillä niin väliä ole, nyt kun asiat näin ovat. Nyt kun Sysisydämistäkin huhutaan. Ankarasti haukotellen ja kylän tilannetta miettien Theodore jatkaa aamuisia töitään. Kuten aina.

//muoks. Laiton nimen uuteen uskoon.

Viimeksi muokannut Círdan 09.09.2008 21:49, muokattu 3 kertaa

27.08.2008 20:38

Iik, kaikilla on jo hahmokuvauksia tehtynä
Kaikilta on kuollut sukulainen/-sia. Pelottavaa
Oh, eka hahmo ikinä, joka on POIKA!

Nuori, ehkä 16-vuotias poika Mike naksuttelee niskojaan. Hän katselee hämmentyneenä kättään. Hän tietää nostaneensa vain oikean kätensä silmiensä korkeudelle, mutta ei onnistu näkemään siinä viittä sormea, vaan viisitoista. Ja kolme käsivartta.
Mikä se olikaan? Skiing... Skit.. Jotain. Pirstomielisyydeksi joku sitä taisi sanoa. Harhanäkyjä, muka. Mie tiedän, et tuo käsi on tuossa. Ja siinä on kaks muutakin. Ne ei vaan ole miun kädet, ne on toisen minun käsiä. Ihan oikeasti.
Mustat, lyhyet ja pörröisenkiiltävät hiukset peittävät 165-senttisen, hintelän nuorukaisen päälakea. Pojalla on paksut kulmakarvat, mustat silmät ja harvinaisen kalpea iho. Kukaan ei tiedä mistä hän tulee, mutta hänestä on mukava juoruilla tuttavien kesken.
Mike lopettaa kätensä katsomisen ja lähtee kävelemään kylän läpi, tietämättä jälleen, missä tarkoituksessa. Jokainen, joka hänet näkee, hiljentyy tuijottamaan häntä, ja välittömästi pojan mentyä riittävän kauas, alkaa jälleen juoruta ystävälleen tai mielelleen.
Taas tuo outo poika kävelemässä ympäriinsä. Ihan varmasti pahan palveluksessa tuolla ulkonäöllä, tuolla ilmeellä. Outoa sakkia tosiaan.

Mikella ei ole ystäviä. Mikella ei ole kykyä empatiaan. Mikella on vain oma maailmansa ja omat tuntemuksensa. Hän sairastaa skitsofreniaa, eikä moisille anneta kunniaa opetella ammattiin. Mutta tämä jätkä ei moisesta välitä.

- Huusitko minulle jotain?
- Minäkö? Kukaan ei ole sanonut mitään muutamaan viime minuuttiin.
- Aa.. Aha.

27.08.2008 20:57

Suvannon kylässä on yksi majatalo, nimeltään ”Lulun tupa”. Nimensä majatalo saa luonnollisesti emännästään Lulusta joka on johtanut majatalon pitoa rautaisella otteellaan jo useita vuosia. Keski-ikäinen nainen on tunnettu siitä että hän tarttuu tarmokkaasti toimeen ja tietää useimmiten Suvannon kylän uutisten lisäksi myös naapurikylien polttavimmat puheenaiheet. Majatalon apulaisilla ja keittiöpiioilla on terve kunnioitus emäntää kohtaan, joka edellyttää palkollisiltaan ripeää toimintaa ja ehdotonta kuuliaisuutta.
Kyläläiset ovat iltaisin perinteisesti kokoontuneet majatalon suuren saliin jossa kuulee parhaimmat juorut ja uutiset ulkomaailmasta, höystettynä Lulun maittavalla oluella.

Lulu silmäilee paheksuvasti Pagbaa joka läikyttää kiihdyksissään olutta pöydälle. Pyyhkien käsiään esiliinaansa hän säntää torumaan seppää sotkemisesta ja kiikuttaa samalla tyhjät tuopit pois pöydästä. Kylän väki on viime päivinä ollut selvästi poissa tolaltaan viimeaikaisten tapahtumien johdosta. Vaikka usvajaisten hyökkäyksistä on kulunut jo pitkä aika niin ne ovat monille kyläläisille tuttuja, jos ei muualta niin lapsena kerrotuista kauhukertomuksista joilla yritettiin pelotella viikarit pois pahanteosta.

27.08.2008 21:07

Apua. Kaikilla on jo hahmokuvaukset. Pitää varmaan viikonlopun aikana itsekin kirjoittaa.

Onko Lulun tupa ihan kokonaan uusi majatalo vai onko Juopuneen Aasin nimi vaihdettu joskus vuosien varrella?

Suvannon kartta löytyy muuten yhä Tauluseinältä, jos ketään kiinnostaa. Saa alkaa varailla mitä muutoksia omat esi-isät ovat sinne rakentaneet 187 vuoden kuluessa, niin yritän taas päivitellä.

Viimeksi muokannut Miccoh 27.08.2008 21:12, muokattu 1:n kerran

27.08.2008 21:10

Hieman likaiset tummat hiukset heilahtelevat kun Melcairieliksi kutsuttu nainen ratsastaa kohti kylää, niskassaan hän kantaa jonkin eläimen ruhoa, paiskaa sen kuitenkin menemään kun näkee kylän edessään.

Hän hypähtää hevostallien kohdalla ratsunsa selästä, tuuppaa sitä kohti talleja. Ihmiset kääntyvät katsomaan tätäkin muukalaista. Hän paljastuu vajaat 180 cm pitkäksi, laihaksi, vahvan näköiseksi nuoreksi naiseksi, tarkka ikä on 26. Väkeä on hieman kertynyt siihen mistä Melc kulkee ja tämä tönii ihmisiä hiukan tieltään, hän kerää katseita hiukan puoleensa.
”No mikä nyt on niin saakelin jännää?” nainen huutaa, mutta virnistää lopulta ja jatkaa matkaansa.

Nainen oli asunut jo aiemmin kylässä, toiminut jonkinlaisena parantajana tahikka lääkärinä – kenties jotain siitä väliltä? Melcairiel huomaa että runsaasti muitakin on saapunut kylään samoina hetkinä.
”Ihmisiä kerääntyy kylään. Sillä tuntuu olevan jotain magneettista vetovoimaa?” hän päästää ilmoille.

Muutama kyläläinen juoksee tervehtimään häntä ja kyselee paluustaan.
”Niin, olin muutaman vuoden poissa, ikäviä asioita tapahtui ja setvin kaikkea.”
”Olemuksesikin kertoo siitä”, kuuluu jostain vastaus. Nainen tajusi ettei lämpimästä verestä valuva miekkansa antanut kovin hyvää kuvaa ja koetti vaivihkaa tunkea asetta syvemmälle huotraansa ja pyyhkiä vaatteisiinsa verta siitä.
”Mitä kauheuksia tapahtui?” kysyy vanha mies häneltä.
”Se on henkilökohtaista”, Melc toteaa kylmästi ja kävelee kohti hieman risaisen näköistä taloa. Ovi aukesi pienellä potkaisulla – talo oli useamman vuoden ollut käyttämätön ja kaikki oli risaista sekä pölyistä. Nainen painuu sisään, talosta kuului kolinaa.

********

Päätin kokeilla tällä kertaa pelata naisella. Esikuvana on Lostin Ana Lucia, eli haen tälle naikkoselle vähän samankaltaisia piirteitä ja sen näette pian myös avatarissani.

Nimi on Melcairiel, kutsutaan useimmiten Melciksi. Hän hoiti muutama vuosi takaperin kun kylässä asui jonkinlaista ammattia lääkärin / parantajan väliltä. Sitä hän olettaa edelleen tekevänsä, sillä siinä hän on taitava ja luotettava - ei kuitenkaan mikään ystävällinen. Muuten tuossa taisikin tulla aika hyvää kuvausta.

Vähän arveluttaa mitä tästä tulee.

Viimeksi muokannut Herugrim 29.08.2008 19:08, muokattu 4 kertaa

27.08.2008 22:28

”Lulun Tupa” nimisen majatalon ovi aukeaa ja sisään astuu tummahiuksinen, reilut 170 senttimetriä pitkä mies, majatalon vakioasiakas.

Ikää miehellä on 36 vuotta. Delvin katselee kaartuvien kulmakarvojen alla kiiluvien tummien silmiensä avulla majatalon muuta väkeä. Miehellä on yllään vanhat ja töhryiset vaatteet, vuosien kuluttama viitta ja ruskeat, monen monta kertaa paikatut saappaat. Saappaan suusta törröttää metsästysveitsen luusta valmistettu kahva. Mies näyttää siltä kuin olisi samoillut metsässä vuosia, mistä jokainen silminnäkijä voi päätellä miehen saavan elantonsa metsästämällä riistaa taitavasti joustaan käyttäen. Delvin asuu vaatimattomassa hirsimökissään kylän pohjoislaidalla, metsän rajalla.

”Kylään näyttää saapuvan paljon uusia kasvoja, mitä kummallisempia sellaisia.” Delvin mutisee olutta tarjoavalle naiselle, majatalon emännälle.

Hetken kuluttua Delvin poistuu omaan kotiinsa, istuutuen pienelle kuistilleen. Hän kaivaa vyöstään roikkuvasta nahkapussista jotakin.. jotakin joka osoittautui pieneksi, puusta tehdyksi huiluksi.

Pian pehmeä melodia täyttää lähiympäristön äänet.

28.08.2008 10:47 Tikin hahmoesittely

Nainen käveli mäntymetsässä ja pelkäsi. Aurinko paistoi ja tuuli
kohisi puiden latvoissa rauhallisesti, mutta jokin tuntui olevan
väärin. Puut kasvoivat suorissa riveissä aivan kuin ne olisi istutettu.
Nainen kutsui puita, mutta ne eivät vastanneet. Tuulen kohina
muuttui vähitellen matalaksi murinaksi ja yltyi sitten karjunnaksi.
Mutta ääni ei tullutkaan mykkien puiden latvuksista: nainen näki
äkkiä pedon, joka ryömi esiin puurivien takaa. Sillä oli monta pitkää käsivartta:
yksi tarttui puuhun vahvoilla sormilla ja toinen piteli
miekkaa, joka katkaisi puun juuresta poikki. Sitten toinen käsi alkoi
vetää katkaistua runkoa taaksepäin ja rouhia oksia poikki. Lopulta
käsi heitti karsitun rungon olennon selkään. Sillä oli
kantamuksenaan jo suuri puutaakka. Olento karjaisi taas ja tarttui
uuteen puuhun. Nainen kirkaisi ja heräsi.

Hän huomasi makaavansa omassa pylvässängyssään. Ikkuna oli
auki ja pieni tuulenviri sai baldakiinin liehumaan leppeästi. Mutta puita
tappavan olennon karjunta ei lakannut. Nainen kääntyi ja tönäisi
vieressään selällään makaavaa miestä kylkeen.

"Sinä kuorsaat taas! Käänny kyljellesi, porsas!"

Mies ynähti ja avasi silmänsä. Hän päästi vielä yhden tukahtuneen
röhähdyksen kurkustaan ja katsoi sitten vaimoaan. "Voi Elbereth
Gilthóniel! Onnellinen päivä paratiisissa on alkamassa taas ja minä
saan aloittaa sen mustelma kyljessä kesken mitä kauneinta unta.
Olin olevinani suuri lintu ja liitelin vuorenhuippujen yllä. Mikä nyt?
Kuorsasinko minä taas? Olen pahoillani, mutta en minä sille mitään
mahda."

Nainen tuhahti ja nousi istumaan sängynlaidalle. Sen pitäisi hankkia
jokin hammaskisko, hän ajatteli. "Minun uneni ei ollut aivan yhtä
viehättävä", hän sanoi miehelleen. "Enkä ole aivan varma, että se
oli pelkkä uni. Minun pitäisi varmaan mennä takaisin sinne ja
katsoa, ovatko asiat kunnossa. Meidän ei olisi pitänyt alun
alkaenkaan muuttaa, niin kuin hyvin tiedät."

"Kultaseni, tiedät hyvin, että meidän oli pakko muuttaa", mies
sanoi huokaisten. "Jos sinä olet oikeasti huolissasi, voisimme ehkä
lähettää taas jonkun sopivan tiedustelijan tarkastamaan paikkoja.
Meidän on parempi pysyä täällä. Liika sekaantuminen asioihin on
niin arvaamatonta. Kukaties saisimme vain enemmän vahinkoa
aikaan. Ehkä Mitch haluaisi lähteä taas..."

"Hän on tehnyt jo tarpeeksi. Viime kerrallakin oli aika täpärällä. Enkä
minä tekisi siellä mitään. Katselisin vain. Itse asiassa täällä on
vain niin tylsää. Minä haluan vaihtelua. Minä olen täysin
kyllästynyt tähän toimettomuuteen." Nainen painoi leukansa käsien
varaan ja alkoi murjottaa.

"Kultamussuni, tähtisilmäni, minä ymmärrän kyllä", mies vastasi.
"Mutta jos minä päästän sinut lähtemään, kohta kaikki muutkin ovat
lähdössä ja mitä minä voin heille sitten sanoa? Syyttävät puolueelli-
seksi ja alkavat napista. Kohta kaikki toilailevat siellä ja panevat
paikat hyrskyn myrskyn. Saamme vielä muuttaa uudestaan ja vielä
kauemmas. Niin siinä vain kävisi. Koeta nyt rauhoittua ja etsi joku
sopiva tiedustelija käsiisi. Joku joka ei varmasti saa mitään vahinkoa
aikaan vaikka yrittäisi. Joku tunari."

"Joku sellainen kuin Elén?"

"Et kai ole tosissasi? Hänhän on edellisen keikan jäljiltä vielä aivan
sekaisin. Viimeksi kun kävin Kartanossa ja näin hänet, hän hoilotti
kummallisia lauluja ja välillä tarttui kaulaansa ja alkoi kirkua ja
huutaa 'Lee loo! Jou hoo!' Välillä itkeskeli ja pyyteli anteeksi joltakin
papukaijalta, vaikka ei siellä mitään lintuja ollut. Ei siitä ole lähtijäksi."

"Mutta jos kuitenkin? Ehkä ulkoilma tekisi hänelle hyvää? Ehkä hän
saisi taas koottua itsensä, jos pääsisi reissaamaan? Minä uskon,
että hän kaipaa nimenomaan toimintaa. Ne Salit eivät häntä
paranna koskaan. Anna minun edes kysyä Námolta."

"No olkoon. Enhän minä sinulta voi mitään kieltää. Kysy jos haluat,
mutta älä sitten ihmettele, jos jokin menee pieleen. Minusta Elén on
vielä niin pahasti rikki, että hän voi joutua aivan väärään paikkaan
täältä lähdettyään. Eksyy vielä, eikä löydä koskaan takaisin. Se on
sitten sinun vastuullasi. Sinä olet liian innokas sytyttämään kaikkea."

Mutta nainen oli jo päätöksensä tehnyt. Heti aamiaisen syötyään
hän lähti tapaamaan Námoa, joka oli melko lailla samaa mieltä kuin
hänen miehensä Súlimo. Mutta vähänpä hänkään pystyi panemaan
hanttiin Tähtien Kuningattarelle, joka oli päättänyt saada tahtonsa
läpi. Niinpä haettiin Elén kammiostaan ja varustettiin matkalle. Suuri
kotka otti hänet selkäänsä ja kantoi kauas merelle. Kotka palasi
aikanaan ja kertoi jättäneensä Elénin sovittuun paikkaan metsään
Toiselle Rannalle.

Mutta kotka oli oudon välttelevä, kun siltä tiedusteltiin tarkemmin,
millainen metsä oli kyseessä ja millaisella mielellä Elén oli lähtenyt
liikkeelle. Lintu suki höyheniään ja puhui epämääräisesti puiden
välissä leijuvasta usvasta. Samaan aikaan pieni kalpea hahmo
horjui puiden välistä aukealle ja näki talojen piipuista kohoavat
savut. Joku hakkasi puita niin että kolisi. Hahmo jatkoi matkaansa
kohti kylää ja siristi silmiään auringossa. Pieni irvistys paljasti
terävät etuhampaat.

"Missä minä olen?" hän sanoi itsekseen. "Ja kuka minä olen?" hän
kysyi auringolta, joka ei tietenkään vastannut, paistoi vain niin kuin
ennenkin. "Ja mikä minä olen?" hän kysyi vieden kädet ohimoilleen.
Ei hiuksia, ei korvia. Hän kokeili varmuudeksi takamustaan. Kyllä
vain, pieni hännäntypykkä tuntui harmaan kaavun alla. Hän kohotti
hieman pitkää kaapuaan ja katsoi jalkojaan: sorkat. Pahus
sentään, onpa kummallista. Hän kokeili otsaansa: sarventyngät.
Hän lipaisi kielellään etuhampaita ja sai haavan kieleensä. "Mikä minä
oikein olen?" hän parahti ääneen. Ja samassa hän huomasi, miten
aurinko poltti hänen ihoaan. Kuumuus alkoi tuntua sietämättömältä,
vaikka aurinko ei ollut vielä kovin korkealla. Hän vetäytyi takaisin
puiden varjoon, mutta kuumotus ei hellittänyt. Hän juoksi syvemmälle
ja syvemmälle metsään, kunnes huomasi myrskyn riepottaman ja
puoliksi maasta irronneen kuusen. Hän ryömi niin kauas juurakon alle
kuin pääsi ja kyyristyi kippuralle. Polte iholla alkoi vähitellen hellittää,
mutta sen tilalle hiipi uusi tunne. Jano. Hänellä oli kurkkua kuristava
jano. Ja hän tajusi tietävänsä, miten janon saattoi sammuttaa.
Oli vain odotettava pimeää.

* * *

Usvajaisten kylän päivä kului vähitellen kohti iltaa. Kyläläiset toimittivat
asioitaan tietämättä, että metsässä juurakon alla kyyristeli outo
olento, joka puhui itsekseen. "Nimi, meillä oli nimi, mutta mikä sse
on?" se sanoi kimeästi ja vastasi sitten itselleen puhuen matalammalla
ja karheammalla äänellä: "Sinun nimesi on hukkunut santaan eikä
sitä enää ole. Mutta minä tiedän nimeni. Minä olen Nosferatu. Ja
minä määrään. Minä elän ja minä juon."

* * *

Oli kolmaskin, mutta se pysyi vaiti. Ihaili vain sorkkiaan ja hyräili
mielessään laulua, jota laulettiin tavallisesti monipillisen huilun
säestyksellä:

Älä sinä huoli, tyttö nuori,
paljonkos kyyneleet hyödyttää?
Brekekeke koaks koaks,
brekekeke koaks koaks,
viini on vettä sakeampaa.

Viimeksi muokannut Tik 28.08.2008 22:47, muokattu 1:n kerran

28.08.2008 15:35

Lulun Tuvan ovi aukeaa ja sisään astuu noin puoli metriä pitkä, nokinen hahmo, joka haisee palaneille partakarvoille ja vaikuttaa erittäin näreältä. Se astelee tiskille ja tilaa ison tuopin huurteista olutta.

Vaikka kaikki toki tietävät saunatontuista, kukaan läsnäolijoista ei ole koskaan aikaisemmin nähnyt sellaista. Etenkään mustunutta ja pahantuulista yksilöä.

Lulu ojentaa tontulle tuopin, ojentaa kämmentään merkitsevästi ja kohottaa vasenta kulmakarvansa. "Joo joo!", tiuskaisee tonttu ja ojentaa Lululle kultakolikon. "Miulla on serkku Irlannissa." Baarin asiakkaat katsovat toisiinsa sen näköisinä, että eivät ole koskaan kuulleetkaan mistään Irlannista. Tonttu tuhahtaa ja hörppää tuopistaan.

Hetken kuluttua tuoppi tömähtää tyhjänä pöytään, eikä aikaakaan, kun tonttu on niin tuiterissa, että sen äreä ulkokuori pettää ja se alkaa avautua Lululle. Kyyneleet vierivät pitkin olennon nokisia poskia, kun se kertoo epäonnestaan. "En miä voi ennää mennä kartanolle. En miä kehtaa. Mikä se sellanen saunatonttu on, jolta pallaa sauna alta? Ei miusta oo mihkään. Ihan turha koko tonttu. Ja nyt ne sysisydämmetki on taas täällä. Miä olin pikkunen möllykkä vaan sillon viime kerralla, mutta se oli ihan kauhiaa... äiti ei päästännä miuta ulos kun pelkäs niin hirmusesti. Onneks ei... isoveikan se laitto hakemaan puuroo portailta, ja sille tielle se sitte jäi... Siinä män koko lapsuus pilalle. Ja nyt se sitte alkaa taas! Mistä miä nyt saan katon piän piälle? <b>Igor</b> on muuten nimi, saunatonttu Igorhan miä... vaikkei se varmaan kettää kiinnostakkaa..."

Mitä Igor ei kerro, on se, että se itse sytytti vahingossa saunan palamaan. Se ei myöskään kerro huolimattomuuden johtuvan siitä, että se joutui kauhun valtaan kuullessaan kylän nuorten naisten puhuvan saunassa sysisydänten paluusta. Kaikkein vähiten se kertoo, mitä se ylipäätään teki lauteiden alla nuorten naisten saunavuorolla.

Viimeksi muokannut Hathaldir 28.08.2008 21:09, muokattu 1:n kerran

28.08.2008 17:42

Bernard U. MacKenzie ei ole kauneudella pilattu mies.
Hän on pienikokoinen puoliksi maatuneen näköinen ja hajuinen olento, jota kukaan ei lähtökohtaisesti olisi valmis kutsumaan "ihmiseksi". Ohut, rasvainen tukka on liian pitkä ja roikkuu rasittuneilla silmillä, hintelää, pattipolvista ruumista verhoavat haalistuneet vaatteet, joiden paikatkin ovat välittömän hajoamisuhan alla. Vaatteet ovat saattaneet joskus olla laadukkaat, mutta kukaan ei olisi valmis lyömään asiasta vetoa edes oluttuopin panoksella.
On vaikea arvioida Bernard U. MacKenzien tarkkaa ikää. Hän toisaalta näyttää siltä, kuin hänen toinen jalkansa olisi jo tukevasti haudassa, mutta toisaalta elintavat ottaen huomioon, se ei mitenkään välttämättä tarkoita korkeaa ikää. MacKenzie kun tuppaa nauttimaan kotipolttoisia enemmän kuin lääkäri määrää, istuessaan kammiossaa yömyöhään kirjoittamassa ja lukemassa, ei käy ulkona muuten kuin huussissa käydessään ja harvakseltaan ostaessaan elintarvikkeita.
MacKenzie on tavattoman pihi. Kun sikalanpitäjältä pari vuotta sitten talo paloi salamaniskun vuoksi, luovutti hän raskaan painostuksen vuoksi muutaman vihertyneen kuparilantin vahvoilla kirouksilla höystettynä, mutta kieltäytyi yksiselitteisesti enemmistä avustuksista. Hän ei tunnusta mitään uskontoa, mutta harrastaa antaumuksellisia väittelyitä nimettömän jumalan kanssa, joka ilmeisesti on olemassa vain, jotta MacKenziellä olisi joku jolle aina kiukutella. MacKenzie on hyvin omaa rauhaansa rakastava persoona, joka karkottaa kaikki lähempää tutustumista yrittävät pahalla suullaan. Hän vihaa tasapuolisesti kaikkia maailman ihmisiä paitsi yhtä, apteekkari Saladina, joka on saanut niskoilleen MacKenzien peittelemättömän vastenmielisyyden ja käsittämättömiin mittasuhteisiin ulottuvan inhon, joka ilmenee ukkosmyrskynkaltaisina riitelyinä ja solvauksina, joita MacKenziellä on varattuna aina liuta henkilökohtaisesti Saladinille räätälöitynä.
Bernard U. MacKenzie tunnustaa kapakan ukkojen ristikuulusteluissa ammatikseen kirjurin, mutta kukaan ei tiedä, miten Suvannon kaltaisessa pikkukylässä ikinä kukaan voi tulla toimeen pelkällä kirjoittamisella, ottaen huomioon sen, miten harvakseltaan MacKenzien luona kukaan ikinä käy asioimassa. Huhut kuitenkin kertovat, että MacKenzie tienaa varsin hyvin ja säilöö mittavaa omaisuutta tönönsä uumenissa.



Muuten, Vehka, oletko saanut roolitoiveeni, olen nimittäin laittanut pariin kertaan ja alan epäillä viestijärjestelmän toimivuutta..
Voiko laittaa pelinjohtajalle sit toiveita että jos hahmoni kuolee, niin tapahtuisi jotain yms?

28.08.2008 18:53

Olen saanut, Pikku Myy. Olen vain unohtanut/ollut epäehtivä boldausten kanssa, päivitän ne huomenna.

Ja jep, toiveita yms. peliin liittyviä ideoita voi kyllä laittaa minulle tai postailla topikkiin.

28.08.2008 19:00

Miccoh kirjoitti:

Onko Lulun tupa ihan kokonaan uusi majatalo vai onko Juopuneen Aasin nimi vaihdettu joskus vuosien varrella?

Lulun tupa sijaitsee itseasiassa samoissa tiloissa kuin ammoinen Juopunut aasi. Nimi kuitenkin vaihdettiin usvajaisten hyökkäysten jälkeen kun kyläläiset halusivat jatkaa elämäänsä puhtaalta pöydältä. Kun Lulu saapui majatalon emännäksi useita vuosia sitten edellisen omistajan kuoltua hän halusi noh...tehdän majatalosta omanlaisensa joten peruskorjauksen yhteydessä nimikin muuttui.
Sitäpaitsi Juopunut aasi-nimitys saattaisi loukata asiakkaita, eikö vain?

Edit.

Vehka kirjoitti:

Sydämenkylmettäjä, häntä äänestänyt tai se, joka yritti häntä tappaa, kuolee myös

Aikamoinen joukkokuoleman mahdollisuus. Oletetaan että vaikkapa 8 pelaajaa äänestää epäilyttävänä pitämäänsä tyyppiä. Sydämenkylmettäjä kuolee ja myös kaikki 8 häntä äänestänyttä kuolevat. Game over?

28.08.2008 19:12

Hmm, viimeisenä äänestänyt.

28.08.2008 20:28

Jos vaikka ilmoittautuisin mukaan.

Kerrotaan, että Halthmael kiersi yli kahden vuoden ajan etelän routaisia nummia Fican jäljillä, mutta joutui lopulta luovuttamaan ja palasi Suvannon kylään. Hän nai entisen piikansa ja sai vielä vanhoilla päivillään pojan. Onnea kesti runsaat kolme vuotta, kunnes eräänä elonkorjuun iltana kartano syttyi tuntemattomasta syystä tuleen. Pelloilta sammutustöihin kiirehtineet palkolliset löysivät pojan tajuttomana pihasta, mutta Halthmael vaimoineen mitä ilmeisimmin menehtyi. Kenties hän syöksyi poikansa pelastettuaan takaisin tulipätsiin etsimään vaimoaan eikä koskaan selvinnyt ulos.

Kauppi Maranpoika Haltiamieli on tarumaisen Halthmael-sankarin jälkeläinen seitsemännessä polvessa, mutta vain sukunimi kertoo enää vanhasta kunniasta. Kartanon palon jälkeen suvulla ei ole pyyhkinyt erityisen hyvin, ja perintöriidat ovat silponeet ennen niin laajat tilukset toraisaksi tilkkutäkiksi. Kaupin kuusi vanhempaa veljeä ovat kaikki lähteneet kylästä: oppipojiksi, rengeiksi tai maankiertäjiksi. Sihvon, toiseksi vanhimman, huhutaan ryhtyneen Punakaavuksi. Aapo, neljänneksi vanhin, hirtettiin toissavuonna Eräkorvessa paikallisen majatalonpitäjän taposta syytettynä. Veljessarjan isä Mara seurasi kohta Aapoa manan majoille haavoituttuaan kuolettavasti karhujahdissa. Kaupungissa asesepän kisälliksi kohonnut esikoinen Hannus ei ole osoittanut mitään haluja palata Suvantoon hoitamaan karua kotitilaa, joten viime ajat yhdeksäntoistavuotias Kauppi on asunut siellä yksin asioita miten kuten hoitaen. Laiska-Kauppina hänet kylällä tunnetaan, mutta ei poikaa turhan ankarasti ole kiusoiteltu. Minkäs tämä luonnolleen mahtaa, ja melkolailla harmitonhan hän on yhtäkaikki.

28.08.2008 22:23

Haltiamielen kuvaus kartanon nykytilasta pakotti minut muokkaamaan hieman Igorin taustoja. Kartanon pihassa lienee kuitenkin vielä vanhojen aikojen peruina suuri sauna, jossa kartanon maista pilkotuilla tiluksilla asustavat, nykyisin entistä itsenäisemmät ihmiset kokoontuvat perinteisesti kylpemään kylän parhaissa löylyissä?
---------------------------------------

Igor tilaa toisen oluen (Lulu antaa vain pienen tuopin, mitä Igor ei onneksi huomaa) ja jatkaa vollottamistaan.

"Ei meillä sejjälkeen ennää mittää perhettä ollukkana... toine isoveli joutu huonoille teille. Äiti aina varotteli, että se Mörrimöykky se on huonova seuraa, mutta eihän se veikka kuunnellu. Siellä ne kahestaan keitteli mettässä korpikuusen kyyneleitä. Juovuksissa tuli usseesti kottiin. Kerran ku sitte ei mittää kuulunu, nii mentii huhhuilemmaan. Sieltä se löyty, kuusen alta, puukko kurkussasa. Ittepuollustukseks se Mörrimöykky sitä sano, ja saattohan se ollakki. Kuka sitä tietää?"

"Äiti ei kestäny sitä yhtää. Se purki kaiken miun siskoon. "Voi ku isäs vielä elläis", se aina sano, ja siitä alko täys helvetti. Yks päivä sisko sitte vaan otti ja läks. Pakkas vähät tavarasa ja lyyvä paukahutti oven perässäsä kiinni. Kyllähä miä sitä ymmärrän. Sen koommin ei oo siskosta kuulunu. Luulis että se pärjää, fiksu tyttö se aina ol. Vaan kuka sitä tietää?"

"Siinähän sitä oltii äitin kanssa kahestaan. Miusta tuntu jo, että elämä vielä paranee. Kovasti se äiti yritti miun kanssa. Sinä päivänä ku ensmäistä kertaa puhalsin pehmiän ja lämpösen löylynhengen, me juhlittiin. Tuntu, että se oli miun elämän hienoin päivä. Äiti oli nii ylpee miusta. Sano, että pärjään ihan varmasti. Aamulla ku heräsin, nii ei sitä näkyny missään. Lähin ettimään, ja ku pääsin rantaan, niin siellä näkki vaan kivellä soitteli jottain surullista sävelmätä. Ei sen tarttenu mittään sannoo. Se vaan katto miun silmiin niin säälivästi, että ymmärsin heti. Siitä ol äiti menny."

"Oisin miä kyllä halunnu jättää koko kylän ja lähtä johonki ihan muualle. Mutta eihän se nyt vaan sovi. Tonttu kuuluu saunahan, ja oikiaa kylpyä ei iliman tonttuva tule. Kartanon immeiset oli sitä paitti kunnon väkeä, aina antovat puurova. Ussein ol voisilmäki, niin runsas, että navettatonttuva siitä kai ol immeisten kiittäminen. Eikä se ylpiä veijari pahoja palavele. En miä voinu niitä pettää."

Igor tyhjentää tuopin, ja yhtäkkiä sen ilme muuttuu. Se yrittää nousta seisomaan, mutta kompuroi ja jää maahan kontalleen. Sen silmät kiiluvat vihasta, ja kaljainen kuolanoro valuu sen suupielestä. ”Kaikki on niijen kirottujen sysisyvämmien syytä!”, Igor karjuu. ”Hiijestä ne on kotosin, ja hiisi niitä vielä oottaa! Miä vannon kautta kiven ja kannon, miä kostan! Miä tapan ne kaikki! Joka ikisen! Revin niiltä suolet ulos, syötän silimät hukille, puristan sysiset sydämmet nyrkkihin ja kylven niijen kylymässä hurmeessa!” Puhuessaan sydämestä Igor kurottaa kätensä kuin tarttuakseen vihollisensa sydämeen, mutta tietenkin vain kaatuu rähmälleen maahan. Viimeiset sanansa Igor kähisee lähes kuiskaten, mutta syvän humalan läpi paistaa demoninen päättäväisyys. ”Nahkat miä nylen niijen päältä ja ripustan saunan nurkkahan. Siitä kelepaa immeisten kattella, että piru haki omasa poies!” Tämän sanottuaan Igor näkee kieppuvan maailmansa pimenevän, ja tonttu sammuu keskelle kievarin lattiaa.

29.08.2008 00:19

Pagba kirjoitti:

Tuoppi iskeytyy pöytään ja olutta läikkyy. Tuhannen kerran, minä en ole mikään Papa Legba!, seppä Pagba ärjyy nokinen naama punaisena majatalon ulkopuolella sijaitsevan pöydän äärestä noussen ja sormeaan kiistakumppanilleen heristellen. Uskallatkin verrata minua siihen murhamieheen! Seppä Papa Legban kohtalo edellisen usvajaishyökkäyksen aikana on suosittu kauhutarinoiden aihe. Kuuleman mukaan mies kuoli noiduttuna heti sen jälkeen kun oli murhannut kylän hyvän parantajanaisen, joka kaiken lisäksi oli ollut salainen suojelija. Pagbaa ei ole koskaan miellyttänyt se, että hänet on rinnastettu tuohon synkkään hahmoon, jonka nimi ja kuvailtu ulkomuoto muistuttavat häntä. Vielä vähemmän nyt, kun puhutaan uusista murhista ja usvajaisten paluusta.

Itse asiassa Papa Legba pelasi Usvajaisten kylän aikaan Pagba-nimistä hahmoa.

29.08.2008 08:51

(tämä on ihan vaan suppea hahmokuvaus, että tiedätte kuka siellä Lulun tuvan tiskin takana häärii)

Kaiken monenkirjavan väen seassa kulkee kookas, romuluinen nuori nainen, tai tytöksi häntä vielä voisi sanoa. Tyttö tottelee nimeä Riepu, mutta yleensä majatalon emäntä saa huudella usean kerran ja muillakin nimillä, ennen kuin omiin ajatuksiinsa usein unohtuva tyttö huomaa, että hänen täyttämänsä oluttuoppi olikin täynnä jo aikaa sitten, tai että pöydät kaipaavat pyyhkimistä.

Jotkut ihmettelevät, miten Lulun muuten ripeän palvelusväen sekaan on tuollainen, ruskeiden silmien kieroonkatsomisesta ja ajatuksen hitaasta kulusta päätellen heikoilla syntymälahjoilla siunattu ressukka. Eipä Riepu paljoa palkkaakaan kyllä saa, ehkä Lulun sydämestä löytyi sääliä tytölle, joka vuosia sitten, majatalon alkuaikoina ilmestyi kynnykselle repaleisissa vaatteissa ja pitkän tenttaamisen jälkeen kertoi olevansa yksin ja tarvitsevansa töitä.

Hyvähän Rievun on Lulun tuvassa olla, on katto pään päällä ja mielekästä tekemistä. Kylällä vitsaillaan, että ellei joku olisi Riepua komentamassa, hän varmaan unohtaisi syödä tai nukkua ja jäisi vain tuijottamaan tyhjyyteen. Suurin osa kylän nuorista miehistä - ja osa ukoista ja naisistakin - pitävät kiusallisena, jos Riepu unohtuu katsomaan heidän suuntaansa, niinpä pääsee harvoin asiakaspalvelutehtäviin.

Nyt, kun majatalossa on tavallista suurempi väenpaljous, Riepukin on päässyt kyökin puolelta saliin. Tyttö on kuunnellut hurjan sepän ja saunatontun juttuja silmät pyöreinä. Aina kun puhutaan sysisydämmistä, hän värähtää ja vilkaisee olkansa yli. Ei siellä kuitenkaan ole ketään.

29.08.2008 08:52

No, nimet muuntuvat kerrottaessa, jollei niitä ole merkitty ylös. Suullinen tarinankerronta nyt vain on epätarkkaa.

Hahmoa miettiessäni käväisin vanhassa pelitopikissa vilkaisemassa aiemman hahmon nimen. Vehkan aloitusviestissä "Papa Legba kiiruhtaa sisään ja näkee kutojataren makaamassa keskellä lattiaa." Samoin minun aloitusviestissäni "'Hän oli hyvä asiakas ja hieno ihminen', Papa Legba sanoo hiljaa paljastaen kaljun päälakensa." Kahden otoksen näyte tuntui riittävän, mutta juuri tässä tapauksessa se sitten pettikin.

29.08.2008 09:02

No, historia hämärtää.

Mutta mutta, mitä mieltä olette, pelataanko tälläkin kertaa ensimmäinen päivä ilman rooleja? Kannattaisin sitä, ehtisin lukea kirjoituksiin rauhassa.

29.08.2008 09:23

Ensimmäinen päivä on oikeastaan jo alkanut kun ihmiset kertoilevat hahmoistaan juonellisesti. Sitä voi jatkaa H-hetkeen saakka.

"Vai on saunatonttu ilman saunaa", Pagba naureskelee lisää olutta hakiessaan ja uusimman juorun kuultuaan. "Tarjoaisin hänelle töitä pajassani palkeidenpolkijana, jos voisin luottaa siihen, ettei hän puolisella joisi itseään tajuttomaksi. Taidanpa siirtää hänet sivummalle ja tuon toisenkin, kuka lieneekään." Seppä lähestyy kahta liikkumatonta hahmoa ja nostaa pienemmän makaamaan ikkunanvieruspenkille. Igor mutisee jotain ja sylkivana valuu hänen suupielestään. Kun Pagba kumartuu toisen lattialla makaavan hahmon puoleen, se äkkiä liikahtaa ja tarttuu sepän käsivarteen luisilla sormilla. Mustan patalakin peittämän pääkallon silmäkuopista hehkuvat punaiset kekäleet ja suusta kuuluu käheä huokaus: "Ota..." Leimahduksen saattamana hahmo häviää lattialta ja sen paikalla on vain musta, karkeatekoinen miekka, joka hohtaa kylmää valoa.

29.08.2008 14:02

Siinä samassa, kun Pagba ottaa ihmeissään miekan käteensä alkaa kova puheensorina tuntemattoman miehen katoamisesta ja kaikki kapakassa kyselevät yhteen ääneen Pagbalta tunsiko hän ennestään hänet. Moni myös pyytää Pagbalta miekan silmäiltäväkseen, mutta seppä
menee heti nurkkapöytään tutkimaan juuri saamaansa esinettä. Yhtäkkiä "Lulun kapakan" ovi aukeaa ja kapakkaan astuu monien ihmeeksi apteekkari Saladin. Kaikki kyläläiset tietävät, ettei apteekkari ole todellakaan yleinen näky kapakoissa, sillä kapakoissahan yleensä ryypiskellään iltasella ja Saladin ei ole yleensä edes valveilla siihen aikaan. Apteekkari näyttää kellonaikaan nähden oudon väsyneeltä ja useimmat kapakassa tietävät syyksi sen että hän on taas riidellyt MacKenzien kanssa, sillä se on tavallisin syy. Vaikka MacKenzie ei tunnu pahemmin väsyvän riitelyyn,(päinvastoin) he ovat riiteliöinä miltei tasaveroiset. Itse asiassa niin tasaväkisiä, että heidän sanamittelöistään on tullut peräti rituaalisia. Se ei kuitenkaan muuta niiden laatua millään tavoin. Muutama kapakassa istuva arveleekin, että Saladin on osasyynä tullut kapakkaan MacKenziä pakoon. Saladinin astuessa pari askelta sisään seppä Pagba katsoo nurkkapöydästään Saladinia hetken miltei haastavasti ja muutamat näkevät tämän kohtauksen ja ymmärtävät hyvin syyn sepän käyttäytymiselle myös. Pagban tytär on usein ollut omenavarkaissa Saladinin pihalla ja seppä on heti hänen tyttärensä ensirötöksen jälkeen oikein odottanut, että Saladin ilmestyisi hänen ovelleen haukkumaan hänen silmäteräänsä. Hänen ihmeekseen Saladin ei ole kertaakaan näin tehnyt ja kyläläisillä on useita teorioita sille. Useimpien mielestä apteekkari on sen verran ylpeä, että hän haluaa pitää omenakiistat hänen ja rötöstelijöiden välisinä. Mutta muutamat, lähinnä Saladinin parhaiten tuntevat sanovat, että todellisuudessa Saladin nauttii näistä ajojahdeista yhtä paljon kuin lapset itse.
Kapakan väki hämmästyy toisen kerran(tai neljännen, jos ottaa huomioon Igorin ja miekan ilmestyminen), sillä Saladin aloittaa kaikkien kanssa innokkaan keskustelun kylän viimeaikaisista tapahtumista. Hän kertoo kaikista keitä epäilee hirmuteoista niin taitavasti, että ne jotka kuuntelevat yhtyvät yhtä innokkaasti keskusteluun.

(päätin tehdä itsekin kapakkakohtauksen kun se tuntuu olevan niin suosittua)

29.08.2008 15:19

Psst1. Minulla ei nyt ole vielä aikaa aloittaa fopettamista, eikä ole seuraavaan viikkoon - oletin että peli alkaa siinä 9.9., joten uskalsin tulla mukaan. Minulla on nimittäin saksalainen tyttö kylässä 31.8. - 7.9., joten kontuiluni voi olla aika minimaalista.

Psst2. Saladin, mikäli minä en ihan harakoilla ole, niin Käärmeenkin fopeissa "autohittaus" ei ole sallittua, tai ei ainakaan toivottua. Autohittaus on siis sitä, että pistät toisen hahmon tekemään jotain sellaista, mitä pelaaja itse ei ole laittanut hahmoaan tekemään. Laitoit viestissäsi Pagban nostamaan miekan, mutta Pagba-pelaaja ei laittanut Pagba-hahmoaan tekemään sitä = autohittasit.
Tai sitten minä olen sokea kana ja ko. kohta lipui autuaasti silmieni ohi.

Viimeksi muokannut Jasdril~ 29.08.2008 15:45, muokattu 2 kertaa

29.08.2008 15:21

Yksi kerrallaan kaikki kyläläiset astuvat Lulun tupaan, eikä sieltä astu ketään ulos; näin Theodore näkee ylhäältä mäkensä päältä. Muutaman kalikan hän vielä halkoo, kunnes päättää voittaa erakkoisen luonteensa, ja iskee kirveensä kiinni hakkauspölkkyyn. Kävellessään kohti kylää hän kuulee läheisestä kuusikosta outoa ääntä, mutta päättää kuitenkin jättää asian sikseen.

Avatessaan kapakan oven Theodore tuntee kireän ja jännittyneen ilmapiirin, ja näkee Pagban istumassa nurkassa pieni miekka kädessään. Hän istuu pöytään parin metrin miehestä, jotta voi hiljaa tarkkailla miekkaa itse sen enempää puhumatta. Apteekkarin kertomukset täyttävät Theodoren pään, ja tuopillisen olutta juotuaan hän alkaa tuntea väsymyksen painavan silmiään kiinni. Aina oli ollut niin, että alkoholi sai Theodoren nukahtamaan. Pieni viinilasillinenkin sai hänet aivan torkahtelevaksi, joten hän yritti juoda mahdollisimman vähän. Mutta kuitenkin nyt, näiden tapahtumien aikaan, ei millään ollut enää väliä.

//muoks. Noh, en usko että Pagba loukkaantuu tuosta autohittauksesta. Tai en ainakaan toivo niin, sillä muuten minunkin pitäisi muokata viestiäni. Mutta tällä en kuitenkaan tarkoita kannattavani autohittausta.

Viimeksi muokannut Círdan 29.08.2008 15:23, muokattu 1:n kerran

29.08.2008 15:22

Vaan onko siltikään sopivaa pelata off-topiikissa. Eiköstä olisi luontevampaa, että off on offia ja on onnia? Pelinjohtajan luvalla eteenpäin mars, sanoisin minä, ja siihen asti hold joor horsiis (tai minä puhkun talonne nurin ja syön teidät, olen nähkääs aina ollut nälkäinen kaveri, mutta en halua pizzaa, niin totta kuin nimeni on Alice).

29.08.2008 15:25

Niin, minustakin tuo olisi järkevämpää. Vaikka myönnän toki itsekin (ylempänä, ihan äsken kirjoitettu) pelanneeni täällä. Mutta en voi sitä enää poistaakaan, joten menkööt nyt tämän kerran.

29.08.2008 15:42

Jasdril~ kirjoitti:

Psst2. Saladin, mikäli minä en ihan harakoilla ole, niin Käärmeenkin fopeissa "autohittaus" ei ole sallittua, tai ei ainakaan toivottua. Autohittaus on siis sitä, että pistät toisen hahmon tekemään jotain sellaista, mitä pelaaja itse ei ole laittanut hahmoaan tekemään. Laitoit viestissäsi Pagban nostamaan miekan, mutta Pegba-pelaaja ei laittanut Pagba-hahmoaan tekemään sitä = autohittasit.
Tai sitten minä olen sokea kana ja ko. kohta lipui autuaasti silmieni ohi.

Olen kyllä tietoinen tästä Jasdril ja toivon ettei autohittaus ole täysin kiellettyä täällä. Mutta Pagda sattui jättämään viestinsä sellaiseen kohtaan, että kenen tahansa olisi ollut vaikea jatkaa siitä ilman minkäänlaista autohittausta.
En tiedä näkyikö se viestissäni, mutta yritin olla viemättä kyseistä tapahtumaa kovin paljon eteenpäin. Olen tietenkin pahoillani jos viestini sisältö sekoitti Pagban käsityksen siitä. Eikä Jasdril mikään estä siinä tapauksessa muokkaamasta sitä uudelleen.

29.08.2008 18:48

Kieltämättä olisin toistanut tarinan dramaattisemmin enkä vain laittanut hahmoani poimimaan miekkaa lattialta ja lompsimaan nurkkapöytään tutkimaan sitä. Eipä hän kuitenkaan olisi voinut jättää sitä lattialle; se ilmiselvästi uskottiin hänen hoiviinsa. Ja sama se vaikka hänen ihanainen tyttärensä on leimattu alhaiseksi omenavarkaaksi. Snif.

29.08.2008 18:51

Ei kai Konnussa ole ollut koskaan mitään erityisen selvää sääntöä autohittauksen suhteen? Minulla ei ole mitään sitä vastaan kunhan se pysyy järjen rajoissa, mutta siinä vaiheessa kun aletaan liikutella toisen hahmoa paikasta toiseen ja tekemään sitä ja tätä mennään jo yli. Pienestä autohitista ei mitään vaivaa ("Zeta katsoi anelevasti Herra X:ää. X löi zetaa kasvoihin tämän ilmeestä huolimatta") mutta toisen ohjailu ja puheen kertominen on jo liikaa.

Näytä viestit: kaikkitältä päivältätältä viikoltakahdelta viikoltakuukaudeltakolmelta kuukaudeltapuolelta vuodeltavuodelta Vanhat ensinUudet ensin

Näytä sivu: Edellinen  1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15  Seuraava