08.01.2005 20:49

Heh, mikä aihe!
Ei yleensä tuntuisi huvittavalta, mutta veljeni päätti juuri lopettaa ilmaisjakelulehtien jakamisen ja siirtyä "rahakkaampaan" hommaan, eli puhelinmyyjäksi tuossa hieman ennen joulua. Onneton kun kuvittelee voivansa tienata sillä, ja vieläpä vasta avatussa firmassa.

Puhelinmyyjät olivat kieltämättä joskus mielestäni varsin ärsyttäviä, sillä satuin olemaan meillä se puhelimeen ensimmäisenä vastaava tyyppi. Piti sitten jatkuvasti huudella vanhemmille, että josko tulisivat puhelimeen, vaikka tiesin etteivät heitä mitkään Napero tai Muksu -lehdet kiinnostaneet. Minä kun olen nuorimmainen. Joku oli kerran niinkin "fiksu" tapaus, että yritti jatkaa myymistä, vaikka olin jo sanonut olevani alaikäinen. Kaikenlaisia mömminkäisiä.

Toisaalta kaikki meille koskaan tilatut lehdet on hankittu puhelinmyyjien välityksellä. Niiltä saa parhaat mahdolliset tarjoukset. Nyt olen varsin tyytyväinen tilanteeseen. Soittoja ei juurikaan tule, eikä niitä lehtiä enempää kaivattaisikaan. Ei olla edes estoa hankittu! Vaikuttaisikohan lankapuhelimen käytöstä jättäminen mitenkään soittojen vähenemiseen?

14.04.2008 14:24

Ei ne oo mulle soitellu... Jos nyt soittaa niin kuuntelen nätisti ja sanon ei kiitos. Kerran soitin niille takas kun en ehtinyt vastata puhelimeen. Ei oo sen jälkeen soitellu Siis soitin takaisin koska en tiennyt puhelun tulleen puhelinmyyjältä...

muoks, muoks.
Keskiviikkona soitti puhelinmyyjiä sitten oikein kaksin kappalein. Ensimmäinen soitti kun olin bussissa (luokkaretkellä). Oli hirveä melu ja en kuullut kunnolla mitään, myyjä puhui murteella ja en saannut selvää ja kun sanoin, omasta mielestäni ihan kiltisti että ei nyt kiinnosta hän vastasi "jaahas" ja löi luurin korvaan :O Epäilin sitä pilasoitoksi. Toisen kerran soitti nainen kun jonotin Tornadoon (luokkaretki oli Särkänniemessä) ja en taaskaan kuullut tarjouksesta mitään ja sanoin "mul on nyt vähän kiire, käviskö myöhemmin?". Myyjä lupas soittaa mutta ei oo tullu soittoa

Viimeksi muokannut Vetehinen 30.05.2008 18:33, muokattu 3 kertaa

14.04.2008 14:56

Minulle tässä kesällä soitteli oikein ahkerasti eräs tietty puhelinmyyjä. Meni aika pahasti hermot siinä viidennentoista soiton kohdalla ----> lopulta olin vähän tympeä sille niin onneksi se lopetti. Vihaan puhelinmyyjiä jotka eivät usko eitä .

14.04.2008 16:14

Itse olen aina sen verran törkeä, että jos sieltä puhelimesta alkaa kuulumaan " Hei olen se ja se siitä ja siitä lehdestä, kiinnostaisiko sinua", niin lyön luurin korvaan, ei mun hermo kestä niitä kuunnella oikein

14.04.2008 16:27

Oivoivoi. Vaikka viime kesäinen reilun kuukauden puhelinmyyntikokemus oli ikävintä työtä, mitä olen ikinä tehnyt, saatan joutua ainakin harkitsemaan uudelleen samaa, mikäli mitään muuta työtä ei löydy.

Löytyisipä edes siivouskohteita pyörämatkan päästä, tuhatkertaa mielekkäämpää työtä. Mutta rahaa pitäisi repiä jostain. Kokemuksesta voin sanoa, että on kivempaa myyjällekin, jos asiakas sanoo suoraan ei, niin ei menee aikaa hukkaan kummaltakaan.

Ja aiheeseen liittyen hupaisa anekdootti:

isä kulkee työmatkojaan nykyään joskus kimppakyydeillä. Seurueessa on 50-60-vuotiaita miehiä. Kerran oli puheenaiheena ollut puhelinmyyjät; miten raivostuttavia ne ovat ja mitkä ovat parhaimmat (=ilkeimmät) tavat vastata kieltävästi tarjouksiin. Isä oli ollut hetken hiljaa. "Niin, se meidänkin tyttö oli viime kesänä puhelinmyyjänä. Oli joinain iltoina aika allapäin tullut töistä kotiin." Kuulemma keskustelu oli hiljennyt ja aihe vaihtunut

14.04.2008 22:09

Lehtimyyjät soittavat meille aika usein ja olen heti ilmoittanut, jos/kun lehti ei kiinnosta (vaikka olisi kuinka hyvä tarjous). Myyjät eivät yleensä ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ryhtyneet väittelemään asiasta. Meillä on vielä lankapuhelin ja siihen on tietenkin helppo soittaa, kun numero löytyy luettelosta. Myös omaan ja työkännykkäni soitetaan aika usein. Olen nekin soitot lopettanut ilmoittamalla mahdollisimman lyhyesti ja kohteliaasti: "Ei kiitos."

Kymmenkunta vuotta sitten olin menettää malttini yhden kirjakauppiaan kanssa. Hän myi lapsille/nuorille tarkoitettua tietosanakirjasarjaa, jota en pitänyt tarpeellisena hankkia. Kirjakauppias intoutui sättimään minua aika pahasti, ja syytti lasteni laiminlyömisestä ja väitti, että lapset jäävät kehityksestä jälkeen, eivät pärjää koulussa ja heistä tulee korkeintaan jotain siivoojia, jos en osta kirjasarjaa. Suljin puhelimen ja olin todella vihainen. En voinut tehdä hänestä edes valitusta mihinkään, kun en enää puhelun päätyttyä muistanut miehen enkä firman nimeä.

Ennen puhelinmyynnin yleistymistä meillä kävi syksyisin monen vuoden ajan sama lehtikauppias. Hän oli erittäin kohtelias vanha herra ja hänellä oli mukanaan näytelehdet, joihin sai tutustua rauhassa. Hän ei myöskään tyrkyttänyt väkisin lehtitilausta, jos ei sillä kerralla halunnut tilata mitään.

14.04.2008 22:40

Kuuntelin tuossa ajankulukseni yhtenä päivänä kännykkälittymän myyjää puhelimessa. Kun tarpeitani ei vastannut mikään puhepaketti tai sunnuntait ilmaiseksi-tarjous, koitti hän viimeisenä oljenkortena alennusta kavereille soittamisesta, jos heillä on tiettyjen kahden firman liittymiä. (Mistä sitä nykyään tietää mitä liittymiä tuttavapiirissä on, kun numero ei sitä kerro? Minä en ainakaan jaksa pitää kirjaa.) Kun en ollut tästäkään kovin vakuttunut, koitti (muuten varsin asiallinen myyjä) ehdottaa, että jos heidän liittymänsä avattuaan <i>antaisin kavereideni numerot hänelle</i> niin heillekin voitaisiin sitten tehdä tarjous.

Anteeksi nyt. Kai joku sitten on niin tyhmä, että saataa jopa tehdä niin, kun sitä kerran kannattaa kysyä.

15.04.2008 07:19

Centaurea kirjoitti:

Kirjakauppias intoutui sättimään minua aika pahasti, ja syytti lasteni laiminlyömisestä ja väitti, että lapset jäävät kehityksestä jälkeen, eivät pärjää koulussa ja heistä tulee korkeintaan jotain siivoojia, jos en osta kirjasarjaa.

Jos noin epäasiallisesta kommentista olisi mahdollista selvitä jäätymättä, olisi oikea vastaus tietenkin ollut: "mitähän sun äitis oikein teki, kun susta tuli puhelinmyyjä".

15.04.2008 13:00

Muistan, kuinka viime koeviikolla kesken koelukupäiväunieni sain höpelön puhelun. Minulta siis vaadittiin korkeatasoisia vastauksia jonkin sortin gallupiin, mutta lausuntoni jäivät melko unenpöpperöisiksi. Enkä tietenkään osannut vastaheränneenä kieltäytyä.
Ei se loppujenlopuksi ollut niin paha. Nainen kikatti vastauksilleni ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Puhelinmyyjille sanon heiheit heti ensikättelyssä. Liittymäni on mukavasti isäni nimissä, joten outoja puheluita satelee, huis.

15.04.2008 13:37

Minä sorruin tänään puhelinostokseen. Kyseessä oli kyllä lehti jonka olisin saattanut tilata muutenkin ja halpaan hintaan mutta vähän nolottaa. Ja ärsyttää myyjä joka puhui ummet ja lammet siitä miten saan heidän kanta-asiakkaanaan (koskaan kuullutkaan) ilmaisen lahjan, puolen vuoden tilauksen eikä millään meinannut vastata kysymyksiini siitä mitä se tulee maksamaan, aivan kuin olisin loukannut heitä kysymyksilläni, hyvää hyvyyttäänhän he minulle lehtiä lahjoittelevat. Mutta lappeenrantalainen (oletettavasti, sieltä hän ainakin soitti) murre oli kyllä plussaa

15.04.2008 13:50

Kovin usein nuo puhelinmyyjät mumisevat alun, joten joudun oitis kysymään, että "anteeksi kuka ja mistä?" Sitten tuleekin kiire keskeyttämään myyntipuheen alku, "ei kiitos, parempi ettet jatka". Mitäs mumisevat, muuten kieltäytyisin heti. Joudun kuitenkin ajoittain vastaamaan muihinkin vieraisiin puheluihin, esim. yhden yhdistyksen takia, joten pakkohan sitä on ensin saatava tietää onko jostain asiallisesta asiasta kyse.

Häiriötä myyjistä on kerrakseen, mutta se meni kyllä yli, kun ihan asiallisesti kieltäydyin, niin puhelinmyyjä lätkäisi samantien kiukkuisasti puhelimen korvaani. Joskus taas on ollut pakko itsekin katkaista puhelu tylysti, kun ei ole myyjä ottanut toistettua eitäni kuuleviin korviinsa vaan jatkanut papattamistaan.

En kyllä pystyisi itse puhelinmyyntiin lainkaan. Voisin suorastaan sanoa, että se on vastoin "vakaumustani", periaatteitani: en halua tuputtaa väkisin ihmisille mitään mitä he eivät halua.

15.04.2008 17:17

Meille eivät ole soitelleet enää pitkään aikaan, mutta kun soittelivat, niin soittelivat sitten aina aamulla.
''Tunke se lehti kuule...!'', isoveljet vastasivat..
Itse olen yrittänyt olla kohtelias ja sanonut, anteeksi mutta en ole vielä täysi-ikäinen.

15.04.2008 18:56

Mulla on tähn asti ollut välinpitämättömän negatiivinen suhtautuminen; ihan sama, kunhan eivät minulle soita.. Kerran muistan äitini tilanneen Aku Ankan koska se oli juuri loppunut. Aika usein kuulin soitoista tyyliin "No terve Pertsa! Meillä olis tässä just sulle tällainen erikoistarjous.."

Mutta nyt paras kaverini sai töitä puhelinmyynnissä kun ei oikein muutakaan vaihtoehtoa ollut, ja hänen kauttaan olen tajunnut kuinka ärsyttävää ja monimutkaista se voi olla. Suurin osa myyjistä on täysin asiallisia, epäasialliset pilaavat maineen. Markkinointikiellot ovat asia erikseen, mutta eihän se myyjän vika ole jos niihin joutuu soittamaan, he tuskin ovat asiasta tietoisia.

Äitini kertoi kerran erittäin töykeään sävyyn vastanneensa kun puhelinmyyjä soitti, jolloin myyjä oli sanonut tekevänsä vain työtään. Äitini pyysi anteeksi. Itse kyllä mieluummin vaikka keräisin roskia kuin olisin puhelinmyyjänä.

16.04.2008 00:16

Olen ollut kolme päivää puhelinmyyjänä. Lopetin, koska moraalini ei kestänyt suoranaista valehtelua, joka kuului toimenkuvaan. Mielenterveys alkoi kärsiä hyvin pian. Mikä tahansa Suomessa laillisesti tarjolla oleva työ on parempaa.

Olen aikanani ollut puhelinhaastattelijana, ja se on ihan asiallista hommaa. Sen jälkeen olen itsekin vastannut haastattelijoille mielelläni. On ihan eri asia pyytää ihmiseltä kymmentä minuuttia hänen aikaansa kuin hyökätä hänen lompakkonsa tai luottokorttinsa kimppuun. Suurin ongelma työssä oli, että ihmisten suhtautuminen puhelintyöläisiin on myyjien takia todella epäluuloista. Ja kuinka ihmisten pitäisikään uskoa heti, kun haastattelija sanoo, ettei myy mitään? Niin myyjätkin usein sanovat, ja silti myyvät.

16.04.2008 12:44

Olenpa itsekin joutunut puhelinmyyjien kiusattavaksi: kerran juuri yövuoron jälkeen ehdin nukahtaa noin tunniksi kun puhelin alkaa soimaan vieressä. Soiminen loppuu heti kun puhelin sai käteen (ja välimatkaa oli about puoli metriä). No jatkanpa uniani kaikessa rauhassa kunnes vartin päästä soi uudestaan. Taaskaan en ehdi vastata vaikka käytännössä kädessä puhelin ja samasta numerosta. Jo on kumma mietin ja jäin siihen hölmistyneenä istumaan kunnes puhelin taas soi. Tällä kerttaa ehdin jopa vastaamaan ja sitten se alkaa: 5 minuutin katkeamaton masentuneen kuuloinen pälätys ilamn ainuttakaan hengenvetoa siitä, kuinka uskollinen asiakas olen ollut ja kuinka etuoikeutettuna vain minulle tarjotaan 4kk ilmaiseksi (tietty jos maksan vain vaivaiset kahdeksan kk). Ja kun lopulta saan tokaistua etten todellakaan tilaa lehteä, niin sitten seuraava ja seuraava ja seuraava. Sanonpas tuohon että tulee jo tarpeeksi lehtiä. Mitä lehtiä, kysyy myyjä apaattisella äänellään. No oma alani lehtiä, lääkärilehtiä, kun lääketiedettä kerran opiskelen. Eli kauneus ja terveys-lehti tietysti. Eipä todellakaan, vaan oikeita alan lehtiä. Siis ehdottomastikin hyvä terveys, siitä meillä olisikin hyvä tarjous. Ja siihen lopetin puhelun.

Ei voi olla totta, idiootti! Kuinka kovasti pitää takoa kalloon ettei todellakaan halua tilata mitään? Ja vielä eräs hauska juttu: Olin tilannut vasta lehden ensimmäistä kertaa (en puhelinmyyjältä kuitenkaan!), mutta ennen kuin ensimmäinen lehti on edes kolahtanut postiluukusta, saan soiton puhelinmyyjältä. Puhelu alkaa: Koska olette olleet pitkäaikainen asiakkaamme tahdomme tarjota sinulle... Ja silloin repesin, ei ollut todellista! Pitkäaikainen asiakas todellakin.

Juu, mutta en luultavasti koskaan tule tilaamaan puhelinmyyjältä, kaikkia tilausehtoja kun ei tunnu saavan selville. Ja esimerkiksi irtonumeroiden tilaustarjouksissa on paremmat tilaajalahjatkin Puhelinmyynnin saisi lailla kieltää, huijausta alusta loppuun... Tulipahan vuodatus.

16.04.2008 19:33

Yhden ainoan kerran olen vastannut johonkin puhelinmyyjä juttuun. Sekin oli isän pöytäouhelimessa. Melkein viisi minuuttia annoin myyjän kertoa kaikenlaista ja kuvailla "mahtavaa" lehteään. Sitten kun myyjä tiedusteli haluaisinko mahdollisesti tilata lehteä, sanoin nopeasti, että isä on navetalla ja minä olen alaikäinen. Kiitos ja kuulemiin!

Olinko ehkä liiankin ilkeä? Tiiä häntä..

16.04.2008 19:36

Tuskin olit. Veljeni nimittäin kertoi eräälle myyjälle äitimme kuolleen kun tiesi ettei äiti halua puhua puhelinmyyjien kanssa.

16.04.2008 19:38

Jaamar kirjoitti:

Tuskin olit. Veljeni nimittäin kertoi eräälle myyjälle äitimme kuolleen kun tiesi ettei äiti halua puhua puhelinmyyjien kanssa.

Kauheeta Jaamar! Hirvittävä veli sulla!

16.04.2008 21:51

Haelvae kirjoitti:

Melkein viisi minuuttia annoin myyjän kertoa kaikenlaista ja kuvailla "mahtavaa" lehteään. Sitten kun myyjä tiedusteli haluaisinko mahdollisesti tilata lehteä, sanoin nopeasti, että isä on navetalla ja minä olen alaikäinen!

Olinko ehkä liiankin ilkeä? Tiiä häntä..

Tuo kuullostaa hiukan minun isältä! Se kuuntelee ja antaa selittää lehdestä, kyselee kaikkea kiintoisaa esittäen kiinnostunutta. Ja koko ajan sillä on se tietty häijy ilme kasvoilla. Sitten noin viidentoista minuutin kuluttua iskä sanoo: "Miksi sinä luulet että minä aikoisin ostaa yhtään mitään?"

Voi että se osaa olla inhottava. Työtähän ne ihmiset vaan tekee, ja se työ osaa olla aika ärsyttävää! (nimim. isosisko on puhelingallupin työntekijä ja hän vihaa sitä )

17.04.2008 10:44

Oma isäni on vielä oudompi, mitä puhelinmyyjiin tulee: Hän alkaa tuttavallisesti jutella kaikesta muusta paitsi lehdestä, ja viäntää koko ajan savvoo
Esimerkkinä eräs puhelu jonka kuulin, se meni suunnilleen näin:

"No morjensta sulle sinne! Kyllä on ollu hyvä keli tosiaan, katoitkos sinä eilisen jääkiekkopelin?
Ai lehteä? Ei, meille tulee niitä ainakin 20, en minä nyt taida. Joo hyvät päivänjatkot sulle sinne, ja sano terveisiä tutuille"

17.04.2008 11:23

Puhelinmyyjät tekevät vain työtään, joten en suuremmin heihin henkilöinä ole ikinä ärsyyntynyt. Kaverini toimi lehdenmyyjänä vähän aikaa, ja sanoi että ruudulle heille suoraan tuli kaikki mitä piti selittää. Itsekin olen kuullut joitain kuluneita juttuja monta kertaa, kuten "emme me naimisiin ole pyytämässä, hehheh". Eniten minua kuitenkin ärsyttää liiallinen tuttavallisuus, toissapäivänä soitti myyjä joka toisteli nimeäni koko ajan. En tykännyt. Onneksi oli helppo kieltäytyä, kun kaksi tarjoamistaan lehdistä tulee jo ja kolmas ei kiinnosta.

Minulla on suoramarkkinointikielto numerossani, joten nykyään tulee soittoja vain firmoista joiden kautta olen joskus lehtiä tilannut. Nykyään tosin tilaan mieluummin suoraan kustantajalta, kun sieltäkin joskus soittelevat. Paremmat tarjoukset ja onpahan järjestelmät ajantasalla. Joskus tilasin Episodin jonkun ulkopuolisen firman kautta, ja tilaus ontui alussa tosi paljon (lehteä lähetettiin pari ekaa numeroa aina kirjekuoressa minulle, kun soitin ettei ole uusinta numeroa taas näkynyt). Näillä välikäsillä ei taida olla suoraa yhteyttä kustantajan tilaustietoihin... On vähän hömelöä kaupata miullekin lehtiä jotka miulle jo tulee.

20.07.2008 20:59

Minulle puhelinmyyjien kanssa puhuminen on ongelma. Minä yksinkertaisesti en VOI löydä puhelinmyyjälle luuria korvaan, ja jos sattuu soittamaan niin innokas puhelinmyyjä, ettei ensimmäistä eitä usko, minä menen ja tilaan jotain ihan tarpeetonta (vain koska kylkiäisenä saa meikkipussin tai pikkiriikkisen bilelaukun). Nyt sitten puhelinmyyjät ovat päättäneet ruveta pommittamaan minua niin etten uskalla vastata puhelimeen jos en tunnista numeroa :S

20.07.2008 21:04

Minusta on mukava ilmaista puhelimyyjälle, ettei minua kiinnosta, ja jokaisella kerralla yritän sanoa sen eri tavalla.. Oikein mukavaa ajanvietettä..

20.07.2008 21:38

Ärsyttää, jos puhelinmyyjät soittelee. Miulle ei onneks kovin usein, mut joskus.
Välil lyön luurin korvaa ja välil keksin jonku tekosyyn / yritän sanoo kohteliaasti miks en voi tilata jotai lehtee tms. Mut en yleensä kuulosta kauheen vakuuttavalta.

20.07.2008 22:09

Muistan päivän kun erään tietyn puhelinmyyjän jatkuva "häirintä" tuotti lopulta kummallisia tuloksia. Päätimme ottaa kavereiden kesken skaban kuka pystyy puhumaan puhelinmyyjän kanssa kauimmin. Mielenkiintoinen ja hyödyllinen kokemus loppujen lopuksi. Huomasin että on paljon helpompi saada puhelinmyyjä lopettamaan tiettyyn numeroon soittelemisen myymällä itse hänelle oman polkupyöränsä, kuin toistelemalla lausahduksista "en halua", "ei kiitos", "täytyy lopettaa", "en ehdi" muodostettuja lauseita.

Mitään puhelinmyyntiä vastaan minulla ei suinkaan missään nimessä ole. Itse sitä en haluaisi tehdä missään nimessä. Luulisi olevan erityisen vaikeaa ja turhauttavaa puuhaa. Toisaalta.. Ei siitä kauaa muistaakseni ole kun luin Hesarista tehokkaimpien puhelinmyyjien kuukausipalkoista. Ahkerimmat sulosoinnut olivat yltäneet jopa yli 5000 € palkkoihin. Kuinkakohan monta lehteä täytyy saada myytyä tuollaisella tuloksella...?

27.08.2008 21:59

Itse olen hyvin ärsyyntynyt puhelinmyynnistä. Minulle on jo monesti tarjottu erittäin halpaa sähkösopimusta, kerran muistaakseni loma-asuntoakin.

Olen yleensä ilmoittanut vain, että olen valitettavasti ala-ikäinen enkä asu omassa asunnossani, ja kehottanut soittamaan uudestaan *sensuroitu* vuoden päästä.

Ei minulla sitä työtä vastaan mitään ole. Kunhan eivät vain minulle soittelisi.

Näytä viestit: kaikkitältä päivältätältä viikoltakahdelta viikoltakuukaudeltakolmelta kuukaudeltapuolelta vuodeltavuodelta Vanhat ensinUudet ensin

Näytä sivu: Edellinen  1, 2, 3