13.08.2008 07:01 Velhojen taistelu #1: Maragor

Yllättäen aloitamme tiivistyksellä

Esinäytös

Tarina kertoo siitä, kuinka Gorim taivutteli Ulin ryhtymään itsensä, kansansa ja häntä ruokkineiden hirviöiden jumalaksi. Kun maailma rikkoutuu, hirviöt tulevat hulluiksi ja Gorimin kansa pakenee Prolgun alaisiin luoliin. Belgarath käy usein Gorimin luona.

Maragor

Seurue seilaa Käärmejoen yläjuoksulle saakka ja rantautuu kukkuloille johtavan tienuran kohdalla. Lehtimetsässä Mandorallen suojelee Ce´Nedraa nuorelta leijonalta surmaten tämän miltei paljain käsin. Ce´Nedra nimittää Mandorallenin omaksi ritarikseen Garionin närkästykseksi. Durnik nuhtelee Ce´Nedraa hänen julmuudestaan ja kuulee kauhistuksekseen, kuinka vähän sananvaltaa keisarillisella prinsessalla on oman aviopuolisonsa valinnassa.

Seuraavana päivänä seurue piiloutuu murgojen etsintäpartiolta, jota Brill johtaa. Seurueen on yritettävä kiertää Maragor, koska siellä kummittelee. Maragorin rajalla sijaitsevassa kullankaivajien leirissä kuitenkin selviää, että koko alue kuhisee murgojen etsintäpartioita. Brill paljastuu dagasiksi, salamurhaajaksi. Ce´Nedran kauhusta huolimatta seurue päättää yrittää Maragorin läpi ratsastamista. Belgarath ja Polgara vaivuttaa muun joukon unenkaltaiseen tilaan.

Hämmästyksekseen Garion havaitsee pysyvänsä hereillä lumouksesta huolimatta. Kammottavat kummitusnäyt eivät suista häntä raiteiltaan ja hän pystyy kommunikoimaan mielessään asustavan kuivan äänen kanssa. Se kertoo Garionille, että hänellä on hyvin tärkeä tehtävä edessään ja hänen tulee valmistautua siihen. Mar Terrinin munkit varoittavat seuruetta, että kauheuden sisin on lähellä.

Mar Amonissa Belgarath yrittää huonolla menestyksellä keskustella surevan jumala Maran kanssa. Jumala raivostuu havaitessaan Ce´Nedran seurueessa ja yrittää surmata Nedran tyttären. Kuiva ääni estää häntä osoittautuen mittaamattoman paljon voimakkaammaksi kuin jumala. Kuiva ääni keskustelee lyhyesti Belgarathin ja Polgaran kanssa ja he puolestaan kertovat Garionille kahdesta ennustuksesta.

Tiivistelmä päättyy


Esinäytöksestä tuli mieleen Raamattu tai Mormonin kirja. On kuin olisin jälleen lukenut Ikuisista kertomuksista Mooseksen epätoivosta uppiniskaisen kansansa kanssa. Luulin, että hirviöiden kutsuminen olennoiksi olisi ollut suomentajan sievistelyä, mutta alkutekstissäkin esiintyy käsite “creatures”. Ne taisivat olla suht rauhanomaisia ennen kuin Torak rikkoi maailman. Huomaan, että alkutekstistä poiketen ULin kirjoitusasu on Ul. Sellaiseksi se taitaa mennä seuraavissa kirjoissa alkutekstissäkin, mikä on harmi, sillä UL on samalla tapaa jylhän raamatullinen kirjoitusasu kuin IHVH. Samoin ´Zakath muuttuu pelkäksi Zakathiksi. Eddingsit eivät tehneet maailmansa kielten kanssa aivan yhtä perusteellista työtä kuin Tolkien ja nimien kirjoitusasut heittelehtivät miten sattuvat.

Ce´Nedran ja Garionin suhteen kehittyminen on pätkässä valokeilassa. Ce´Nedra alkaa hiljalleen ymmärtää tunteitaan, kun taas Garion keskittyy ärtymyksensä vaalimiseen: miksi tyttö tekee kaiken niin hankalaksi? Eivätkö he vain voisi olla ystäviä ja sillä selvä? Garion on sanavalmiin Ce´Nedran piikittelyn edessä lähes aseeton. Hänen maalaismoukkuutensa paljastuu keisarillisen prinsessan koulutuksen vierellä. Ainoa kohtaus, jossa Garion pääsee loistamaan tiedoillaan, tapahtuu kullankaivajien leirissä ja poika ottaakin tilanteesta kaiken irti. “- Drasnialaiset puhuvat keskenään sormillaan, Garion selitti. - Minä luulin että kaikki tietävät sen.” Silkin ja Kheranin kohtaus on tämän pätkän helmiä.

Miksi Maragorissa on edelleen kultaa purot täynnä? Miksei tähän mennessä joku rikas tolnedralainen ole kerännyt aseistettua joukkoa, antanut kaikille jotain nyissalaista huumetta, jonka ansiosta aaveet eivät pelästyttäisi heitä ja ryöstänyt Maragoria putipuhtaaksi kullasta? Sellaista huumetta on olemassa, sillä Spoilaus: . Mara taisi tyytyä valittamaan suruaan Maragorin pääkaupungissa.

Kuivan äänen ja Garionin välinen keskustelu on hieno lukukokemus myös. Garion on tähän asti saanut vain vältteleviä vastauksia kysymyksiinsä Polgaralta ja Belgarathilta ja nyt hän saa tietää melkein liikaakin. “Niin etäisissä maailmoissa, ettei niiden auringon valo koskaan ennätä meidän maailmaamme, on kokonaisia ihmissukuja, jotka tuhoutuvat jos sinä epäonnistut.” Kuinka kukaan voi elää tuollaisen tiedon kanssa musertumatta vastuun taakan alle? Garionista ei kylläkään vielä vähään aikaan tule itsevarmaa sankaria, joka Spoilaus: . Hänen kohtalonaan on vielä pitkään tuntea itsensä aivan liian riittämättömäksi niihin suuriin haasteisiin, jotka häntä odottavat. Sendarialaiseksi maalaismoukaksi. Eipä silti, että sendarit olisivat erityisen pelkurimaisia. Kuten Durnik Tserekissä kuningastaan muistutti, niin hekin taistelevat kovan paikan tullen.

13.08.2008 20:45

En pitänyt esinäytöksestä. Kuten Pagba jo totesi, se oli kuin suoraan Raamatusta revitty, enkä ole erityisen suuri Vanhan testamentin ystävä.

Jumalat ovat mitä ilmeisimmin henkiseltä kehitykseltään kuusivuotiaan tasolle jääneitä idiootteja (myös) tässä maailmassa.

Se mikä tässä pätkässä erityisesti riipi oli Eddingsin kummallisen kieroutuneen naiskuvan syöttäminen lukijalle jälleen kerran:

"Hän piti tytöstä; tämä piti hänestä. Kaikki oli ollut toistaiseksi hyvin. Miksei tyttö voinut jättää sitä silleen? Garion arvasi, että se liittyi luultavasti jotenkin naisen mielenlaadun sisäisiin liikkeisiin. Heti kun ystävyys ylitti tietyn - melko epämääräisen ja salaisen - rajan, naisen valtasi aivan itsestään raastava halu mutkistaa asiat."

"Äkillinen oivallus sai Garionin vakuuttuneeksi siitä, että kaupungin oli suunnitellut nainen. Miesten ajatukset kulkivat suoraviivaisesti, mutta naiset ajattelivat pikemminkin ympyröinä."

WTF?!?

13.08.2008 23:04

Isilmírë kirjoitti:

...Garion arvasi, että se liittyi luultavasti jotenkin naisen mielenlaadun sisäisiin liikkeisiin. Heti kun ystävyys ylitti tietyn - melko epämääräisen ja salaisen - rajan, naisen valtasi aivan itsestään raastava halu mutkistaa asiat."

Minä olin ajatellut että tämä edustaa (tässä vaiheessa 14-vuotiaan?) Garionin eikä David ja Leigh Eddingsin naiskuvaa.
Mitä tulee tähän ympyrä- suora viiva-filosofointiin niin minulla on hämärä mielikuva siitä että tällaiseen saattaisi törmätä esim. jossain feminismin ja naistutkimuksen klassikoissakin (tällöin tietysti "ympyrä hyvä - suora viiva paha" -arvolatauksella).

Vanta testamentti-muistumista taas olen sitä mieltä (samoin kuin jotkut pizzasta) että silloinkin kun ne ovat huonoja ne ovat yleensä vielä aika hyviä.

Ja mikä kumma se on jos jumalat nimenomaan pelastushistorian alkuvaiheissa vaikuttavat vähän keskenkasvuisilta, eiväthän ne silloin ole vielä tottuneet asioimaan ihmisten kanssa, eivätkä siis vuorovaikutuksen puutteen vuoksi voi ymmärtää kovin hyvin itseäänkään.

14.08.2008 20:32

Joo ehkä se edustaa vain Garionin kehittymätöntä ja vinoutunutta naiskuvaa (johon ehkä vaikuttaa se, että hänellä on tätinä sellainen henkilö kuin Polgara). Mutta kun se tarjoillaan tuolla lailla ja yhditetään aiempiin - aikuisen miehen suulla lausuttuihn - kommentteihin siitä, miten naiset ovat yleensä aina jostain käsittämättömästä syystä miehille vihaisia ja siihen on vain paras tottua ja Polin Islenalle antamaan kehotukseen hankkia lapsia että saisi jotain järkevää tekemistä, niin ehkä kyseessä ei ole vain Garionin asenne vaan pikemminkin koko sarjalle ominainen piirre. Myös Susi innostuu muistaakseni myöhemmin valistamaan Garionia siitä, että kun raskaana oleva nainen pyytää jotain tiettyä himoitsemaansa ruokaa, kyseessä on vain hänen halunsa saada huomiota osakseen, ei mikään varsinaisesti kyseiseen ruokaan liittyvä tarve.

26.08.2008 18:11

Isilmírë kirjoitti:

"Äkillinen oivallus sai Garionin vakuuttuneeksi siitä, että kaupungin oli suunnitellut nainen. Miesten ajatukset kulkivat suoraviivaisesti, mutta naiset ajattelivat pikemminkin ympyröinä."
WTF?!?

Tuo oli kieltämättä aika...säväyttävä kohtaus En kyllä millään suostu uskomaan, että Eddings olisi voinut kirjoittaa tuon ollenkaan vakavasti. Koko ajatus on kuitenkin niin hatusta vedetty, ja liian idioottimainen ollakseen vakavasti otettavaa sovinismia. Mutta en tiedä, toki voin olla väärässäkin ja itsekin kyllä jäin tuijottamaan noita rivejä joksikin aikaa. Onhan näissä kirjoissa ennenkin ollut aika omituisia nais- ja mieskäsityksiä, mutta Eddings vie ainakin minun silmissäni tällä kaavoituspuujalkavitsilauseella sovinisminsa (paremman termin puutteessa) uusiin ulottuvuuksiin. Kaupungin kaava sukupuolen mukaan. Just. Se on jo niin pimeää ajattelua, että se on jo melkein nerokasta

Pagba kirjoitti:

Jumala raivostuu havaitessaan Ce´Nedran seurueessa ja yrittää surmata Nedran tyttären.

En ymmärtänyt ollenkaan, miksi ko. jumala niin raivostui Ce'Nedran läsnäolosta Viitsisikö joku valaista?

Hyvä huomio muuten Pagballa niistä kultakasoista.

26.08.2008 22:18

Tolnedralaiset - joihin prinsessamme siis kuului - olivat tuhonneet Maran kansan. Kai se nyt jumalaa hiukan jurppii jäädä ilman palvojia. (Vrt. aiempi alornikuningas Anhegin uhoaminen angarakien sukupuuttoon hävittämisestä niin että Torak olisi herätessään yhtä yksin kuin Mara.)

27.08.2008 16:54

Ahaa. Kiitos, se selventääkin asioita huomattavasti.

//Muoks. Muuten, jumalista puheen ollen, Eddingsillä on aika osallistuvia jumalia. He ilmestyvät sankareille ja muillekin aina joskus, ja ovat kovin inhimmillisiä. Se on mielestäni aika kivaa, mutta vähän häiritsee, että kukin jumala on niin vahvasti sitoutunut tiettyyn kansaan. Mitäs mieltä te muut olette Eddingsin uskonnoista?

Näytä viestit: kaikkitältä päivältätältä viikoltakahdelta viikoltakuukaudeltakolmelta kuukaudeltapuolelta vuodeltavuodelta Vanhat ensinUudet ensin