(Periaatteessa tämä keskustelu ei pelisohvaan varmaan sovi, mutta veikkaan täkäläisten tutustuvan tähän
suuremmalla todennäköisyydellä pelien kuin kirjojen kautta)

...Nähtävästi meikäläisen on ihan pakko hehkuttaa tätäkin sarjaa aloittamalla ihan oma keskustelu aiheesta tällä giganttisella palopuheella
sillä uhallakin, ettei kunnon talkia synny. Anteeksi etukäteen. Yritin vastustaa kiusausta. Koittakaa kestää.
Sen verran suuren vaikutuksen tämä puolalainen aikuisfantasia on minuun tehnyt ja sen verran pienelle kohderyhmälle se on loppujen lopuksi suunnattu, ettei ole oikeastaan ihme jos väkeä ei pahemmin kiinnosta tutustua tällaiseen harmaampaan genreen.
...Mutta mutta, jos siis saan edes yhden kontulaisen käännytettyä tällä vuodatuksellani Im happy. Happy as a bird.

Kyseessä on siis puolalaisen kirjailija Andrzej Sapkowskin tuotos joka nosti hänet puolan fantasiakirjallisuuden ehdottomaksi ykkösnimeksi 90-luvulla noituri- eli Wiedźmin-saagallaan ja noituria onkin sanottu puolalaisten Harry Potteriksi. Noiturin kirjoittamisen Sapkowski on jo aikoja sitten lopettanut, mutta sarjan suosiota on ajan mittaan yritetty uudelleenlämmitellä tv-sarjalla, elokuvalla (joista kumpaakaan en pahemmin suosittele. Tai no, kaipa jos tv-sarjan omituisuudet ja matalan budjetin antaa anteeksi, niiden alta kuoriutuu ihan kelvollinen kerronta, mutta elokuva on sama kuin olisi yritetty tiivistää TSH yhden tunnin mittaiseksi Hollywoodsössöksi siinä tietenkään onnistumatta) ja juuri nyt pelisarjalla, joka onkin ollut sen verran laadukas että Sapkowskin tarina on vihdoin alkanut saada maailmanlaajuista kiinnostusta osakseen. Todennäköisesti juuri siksi kirjoja on alettu suomentaa vasta hiljattain.

Jaa mistä sarja kertoo? Noh. Kirjojen tämänhetkisen suomentajan Tapani Kärkkäisen analyysi Noiturista ja Sapkowskin työstä yleensä, on monella tapaa varsin tyhjentävä, mutta yritänpä silti itsekin raapustella jotain.

Päällisin puolin Noiturin asetelma kuulostaa aluksi varsin kliseiseltä. Maailma on perinteisen keskiaikafantasian oloinen Haltioineen, ritareineen, velhoineen, kuninkaineen ja kääpiöineen. Silti toteutus tuntuu kaikkea muuta kuin kliseiseltä. Uljaimmaltakin näyttävä ritari saattaa olla todellisuudessa lastenraiskaaja ja kauneinkin haltianainen voi olla ihmisten levittämistä sairauksista maho ja niin katkeroitunut osakseen saamasta rasismista että salaa skalpeeraa miehiä elävältä. Toisin sanoen koko maailmaa värittää varsin virkistävästi toteutettu harmaus, jossa mikään ei ole yksiselitteisesti hyvää tai pahaa. Sapkowskin maailmassa, rasismin kyllästämissä yhteiskunnissa, on selvä nokitusjärjestys eikä sitä peitellä; miehet ovat hallinnassa ja naiset, haltiat, kääpiöt, mutantit sun muut epäihmiset ovat aallonpohjalla.

Kaiken tämän keskellä on tarinan päähenkilö noituri Geralt Rivialainen. Hirviönmetsästäjä, joka kiertelee maita ja mantuja nirhien lähikyliä uhkaavia kriippejä, ihmissusia sun muuta faunaa, joille tavalliset ihmiset eivät pärjää. Sellaiseksi hänet on luotu harjoittamalla tätä pienestä pitäen ja altistettu erilaisille mutaatioille ja taioille, jotta tämä olisi mahdollisimman tehokas tappoase hirviöitä vastaan. Geralt on siis tietynlainen palkkatappaja, joka tienaa leipänsä mm pyytelemällä palkkiota tappamamistaan kikimorista kylän oltermannilta ja poistamalla kirouksen erään kuninkaan tyttärestä. Geralt on kaiken kaikkiaan varsin virkistävän erilainen päähenkilö, varsinkin kun on tottunut fantasiassa protagonistien olevan kokemattomia ja hyväsydämmisiä nuorukaisia, jotka lopulta pelastavat maailman. Noh, keski-ikäinen, Tunnekylmä, kyyninen ammattimies ja mutantti Geralt erottuu sellaisesta joukosta varsin räikeästi.

Vaikka tarina pyöriikin päähenkilön takia vahvasti hirviöiden tappamisen ympärillä, toiminnalla on yllättävän pieni painoarvo tarinassa ja kerronta onkin positiivisen dialogivahvuista. Sapkowski onnistuu mielestäni hyvin luomaan kirjoittamistyylillään jännitteitä hahmojen välille ja osaa hyvin täyttää kirjat kuivaakin kuivemmalla huumorilla ja synkkien metsien melankolialla, jotka kumpikin sopivat noiturin henkeen kuin nyrkki naamaan. Tämä on totta kai täysin mielipidekysymys, mutta mielestäni elävä ja yllätyksellinen kirjoitustyyli yleensäkin jättää juuri sopivassa määrin asioita lukijan mielikuvituksen varaan; jää sellainen fiilis ettei kirjoittaja aliarvioi lukijaansa kun ei selitä kaikkia asioita puhki.

Kun kaikkeen tähän yhdistää eri kansansaduista ja itäeuroopan mythologiasta ynnä kulttuurista inspiroitu kokonaisuus, maailma herää henkiin mukavasti ja esimerkiksi Grimmin satujen tunnelman ynnä raadollisuuden voi välillä miltei haistaa noiturin keskeltä. Toki myös Tolkienin voi nähdä noiturissa ilmiselvänä inspiroiana (puolituiset esiintyvät kuin vierailevina tähtinä eräässä luvussa ).

Kirjoja on nyt suomennettu kaksi ensimmäistä: Viimeinen toivomus ja Kohtalon miekka. Kumpikin on täytetty eräänlaisella episodekerronnalla, jossa annetaan irrallisia pätkiä Geraltin seikkailuista. Nähtävästi niillä tehdään lähinnä vain tietä sileäksi varsinaiselle viisiosaiselle romaanisarjalle, mutta siitä huolimatta toinen kirja jäi sen verran mielenkiintoiseen kohtaan, että toivoisi kolmannen osan tulevan mahdollisimman nopsaan.


Sitten pelisarja, josta onkin ajan mittaan muodostunut melkoinen kansallisylpeys puolalaisille kirjojen ohella. Ainakin Puolan pääministeri kehtasi antaa viime keväänä lahjaksi kumpaakin maailman tunnetuimmalle fantasian ja scifin harrastajalle, Barack Obamalle.
The Witcher periaatteessa jatkaa Geraltin tarinaa kirjojen jälkeen, vaikka nähtävästi ne antoivatkin miehelle lopullistakin lopullisemman lopun. Muistinmenetystä potevalla Geraltilla pelatessa tehdään jatkuvasti pieniä ja suuria päätöksiä hirviöiden nirhimisen ohella, joihin pelimaailma reagoi. Se mikä viehättää on, ettei peli pidä ollenkaan kädestä kun näitä moraalisia probleemia ratkotaan vaan valta on pelaajalla ja pelaaja joutuu elämään päätöstensä kanssa.
Tämä ei sinänsä ei ole mitenkään uutta peleissä, mutta toteutus tekee noiturista tässäkin tapauksessa massasta erottuvan edukseen. Samalla lailla kuin kirjoissa tarinassa ei ole mitään selvää hyvä-paha vastakkainasettelua ja mihinkään ei ole ilmiselvän mustavalkoista oikeaa tai väärää ratkaisua. On vain joukko hyvin erilaisia motiiveja teoille ja niistä kiinni saaminen jää pelaajan käsiin. Omanlaisella pelityylillä luodaan omanlainen jatkotarina noiturille. Kaiken kaikkiaan peli onnistuu varsin hyvin puhaltamaan itseensä samaa henkeä mikä tekee kirjoistakin hyvän.
Witcher leimataan usein sen verisen väkivaltaisuuden ja rohkeiden seksikohtauksien takia tietynlaiseksi vaikka pääpaino on pikemminkin hienosti käsikirjoitetussa dialogissa. Enemmänkin kokonaisuudesta tulee sellainen fiilis, että vihdoinkin on tehty aidosti aikuisille tarkoitettu fantasiaseikkailu, joka ei yritäkään kosiskella suurempaa yleisöä toteutuksellaan.

Myönnän, että teki mieli pelata heti saman tien uudestaan ykkösosa ihan vain nähdäkseni toisenlaisia päätöksiä ja lopetuksia, mutta kakkososa oli niin kehuttu ja jätin suhteellisen mielenkiintoiset lähtökohdat kuninkaidentappajat jatko-osaan, että päätin seurata kiltisti perässä. Hiukan mietitytti että pytyykö CD project pitämään yllä hyvää tasoaan, mutta nähdessäni nämä yhdeksän traileria, tiesin olevani varsin varmasti myyty.
Enkä pettynyt.
Trailer1, Trailer2,
Trailer3, Trailer4,
Trailer5, Trailer6,
Trailer7, Trailer8,
Trailer9
...Lupailevat 16 erilaista lopetusta tarinaan. En kyllä yhtään ihmettele, sen verran omanlaiseen suuntaan alkaa omakin pelaamiseni upota jo nyt.

Noituri on itsellekin tuttu, mutta toistaiseksi vain sarjan 1.kirjan kautta (josta kyllä pidin, mutta jolle en olisi Tähtifantasia-palkintoa kyllä antanut: ei se ihan niin hyvä ollut, etenkään muutamaan muuhun ehdokkaaseen verrattuna).

Ja tokihan pelitkin ovat olleet tutustumislistalla, mutta toistaiseksi sopivan pelikoneen puute vaikuttaa asiaan. Meillä olisi kotona yksi kone, joka 1.pyörittää (ja tämän tiedän siitä, että olen sen nähnyt siinä pyörivän), mutta se ei ole minun koneeni enkä oikeastaan PC:llä kovasti pelaakaan. Mutta kyllä tämä on ehdottomasti niitä pelejä, jotka tulee hommattua heti kunhan konsolikäännös ilmestyy - eikä siihenkään pitäisi pitkää aikaa enää olla.

Geralt vaikutti kirjoissa sen verran mielenkiintoiselta hahmolta, että hänen seikkailuitaan seuraisi kyllä mielellään pelimuodossakin, varsinkin kun muidenkin olen sitä kuullut kehuvan.

Minullekin Noituri on tuttu vain kirjan kautta. Tietokone- tms. pelejä en edes pelaa, joten ihan uppo-outo oli. Luettuani ensimmäisen kirjan ylistäviä kehuja, innostuin itsekin siihen tutustumaan. Juuri puolalaisuus yhdistettynä kirjallisiin arvioihin herätti mielenkiintoni. Kirjan kansi sitä ei olisi saanut aikaan. Ehdotinkin kirjaa kirjaston fantasialukupiirille, jossa se sai hyvän vastaanoton muidenkin peliä tuntemattomien keskuudessa. Olen siis lukenut edelleenkin vain sen ensimmäisen kirjan, Viimeinen toivomus. Mutta aikeenani on ilman muuta jatkaa kirjasarjaan tutustumista, ja olenkin viime aikoina metsästellyt kirjoja divareista, tuloksetta. Pitänee tilata kirjakauppaan.

Viehätyin Noituri-tarinoihin niiden harmaansävyisten kertomusten ja kuivan huumorin vuoksi. Lähtökohta on perinteinen, mutta ihanan kierolla tavalla toisenlainen kuin tusinafantasiassa. Onko hyvä hyvä tai paha paha? Vanhojen tuttujen satujen hahmot (esim. Tähkäpää, Kaunotar ja hirviö, Lumikki) esiintyvät tarinassa kovin toisessa valossa kuin mihin on totuttu. Päähenkilö Geralt joutuu myös pohdiskelemaan motiivejaan.

Harmi, ettei puolankielen taitoni riitä (se vähäinenkin osaamiseni on rapistunut vuosien kuluessa) lukemaan alkukielellä. Lukiessa tuntui kyllä, että kääntäjä Tapani Kärkkäinen on tehnyt erinomaista työtä. Hän on jonkin verran joutunut keksimäänkin esim. erilaisille lintu- ja kasvilajeille kotoisan kuuloisia nimiä.

Tuli pohdittua, että kieltämättä kirjasta saa hyvin pelin, jossa joutuu kohtaamaan ja tappamaan kaikenlaisia hirviöitä. Mutta minun oli vaikea kuvitella, että tuota filosofista pohdintaa ja kuivaa huumoria olisi pystytty yhdistämään peliin. Saladin alustuksessaan vakuutti kuitenkin siinä onnistutun, pitänee uskoa.

Joka tapauksessa suosittelen kirjoja lämpimästi älykästä fantasiaa kaipaaville. (Peliin en ota kantaa.)

Witcher 2: Assassins of Kings. Finito. Ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka en jostain syystä olisikaan ollut tähän mennessä vannoutunut noituri-fani, niin nyt ainakin olen. Upein peli johon olen ikinä koskenut ja tämän sanon täydestä sydämmestäni. Olihan jo ykkösessä juoni omaa luokkaansa, mutta nyt kun siihen yhdisti hienon visuaalisen ilmeen ja jouhevamman tarinankuljetuksen, pieni Saladin-poju oli koukussa jo ensimetreiltä alkaen. Pelikokemusteni joukosta oikeastaan vain Heavy Rain tarjoaisi kunnon vastuksen noiturille upeudessa, mutta se oli varsin lyhyt ja loppui juuri kun panokset nousivat kaikkein korkeimmalle.

Jännittävä tarina juonitteluiden verkosta ja vaikeista päätöksistä saa näyttämään Dragon Agenkin keskinkertaiselta saippuaoopperalta fantasian vaatteissa. Harvat elokuvatkaan tekevät yhtä suurta oikeutta alkuperäiskirjoille kuin CD project juuri nyt Sapkowskin teoksille peleillään. Kun kaksi sisarustakin oli ajan mittaan alkanut kiinnostumaan noiturista tuli liitettyä tietokone hd-laajakuvatelkkaan, jotta nämä saivat välillä tyytyväisinä seurata tapuiluani kotisohvalta. Witcher 2 näet näytti parhaimmillaan kuin miltä tahansa laadukkaalta tv-sarjalta. Vain kotiteatteriäänet puuttuivat...

Mutta jos nyt jotain vikaa pitää hakea pelistä niin taistelujärjestelmä oli haastavuudessaan vähän turhauttava alkupuolella. keskivaikeallakin meikäläistä kurmutettiin urakalla pienestäkin virheestä puolustautumisessa tai väistämisessä. Opettelu vaati vikkelää strategisointia, reaktionopeutta ja kykyä vaihtaa taktiikkaa lennossa.
Tämän jälkeen Assassins Creed tuntuu lähinnä lastenpeliltä, jossa jokainen odotti kiltisti vuoroaan tulla tapetuksi. Noh, noiturissa kukaan ei odota kiltisti vuoroaan, kaikkein vähiten Geralt jos tämä on pätevissä käsissä sillä välillä yhdenkin sekunnin viive voi olla kohtalokas kummallekin osapuolelle. Witcher 2 onkin itse asiassa ensimmäinen peli hyvin pitkään aikaa joka on aiheuttanut minulle oikeita painajaisia. Cd project on näet onnistunut vähän LIIANKIN hyvin laittamaan pelaajaan pimeän luolan pelkoa jossa yksikin virheliike saattaa muuttaa Geraltin Nekkerien eineeksi.
Noh, tekijät kyllä varoittivat etteivät aio tehdä helppoa peliä, mutta hirvittää silti ajatellakin millaisia himopelaajia varten jokin aika sitten julkaistu Dark Mode on suunniteltu...

(02.01.2012 22:13)Ksu kirjoitti:  Ja tokihan pelitkin ovat olleet tutustumislistalla, mutta toistaiseksi sopivan pelikoneen puute vaikuttaa asiaan. Meillä olisi kotona yksi kone, joka 1.pyörittää (ja tämän tiedän siitä, että olen sen nähnyt siinä pyörivän), mutta se ei ole minun koneeni enkä oikeastaan PC:llä kovasti pelaakaan. Mutta kyllä tämä on ehdottomasti niitä pelejä, jotka tulee hommattua heti kunhan konsolikäännös ilmestyy - eikä siihenkään pitäisi pitkää aikaa enää olla.

Juu X-box version pitäisi ilmestyä lähiaikoina, mutta suosittelisin silti lämpimästi yrittämään pelata ykkösosa tietokoneella ensiksi jos se on vain mahdollista. Konsolikäännöstä ykkösestä ei näytä tulevan kun rise of the white wolf projekti jouduttiin lopettamaan rahoituksen vähyyden takia. Vaikka witcher 2 onkin periaatteessa itsenäinen tarina, se on silti varsin suoraa jatkoa ykkösen tapahtumille ja sen tunteminen tuo vain lisää hohtoa kakkososaankin, sillä siinä tutustetaan pelaaja mukavan verkkaisesti noiturin maailmaan ja asetelmiin.
Mutta ennen kaikkea ne ovat loppujen lopuksi aika lailla samanlaisella reseptillä tehtyjä pelejä yhtä tasokkailla juonilla. Jos pelaat ykköstä ja huomaat ettei sen resepti jostain syystä oikein iske, tiedät että todennäköisesti kakkonenkaan ei pahemmin iske. Ei tarvitse ostaa kakkosta ja säästät rahaa.

En tosin ole varma pystyttekö te konsolipelaajat siirtämään ykkösosan tallennuksenne ja tarinanne päätökset tietokoneilta kakkososaan. Tämä ei ole välttämättä iso miinus, mutta ainakin itselläni puoli hupia ykkösosan läpäisemisessä oli se, että sillä pystyi vaikuttamaan kakkososaankin. Mistään dramaattisista muutoksista ei ollut kyse, mutta oli silti hauskaa nähdä joissain dialogeissa ja asetelmissa oma kädenjälkensä. Myöskin ykkösestä kerätyt ja kakkososaan ladatut erikoisvarusteet olivat sangen käteviä alkupuolella peliä.

Noh, oli totta tai ei teitä konsolipelaajia hemmotellaan ainakin kakkososassa vähän isommalla määrällä tehtäviä ja tällä avausvideolla joka auttaa pääsemään kakkososaan paremmin käsiksi.





Vihdoinkin paljastettiin miten Demavend tarkalleen ottaen kuoli...

Ai, en tiennytkään täällä konnussa olevan keskustelua noituri ja witcher sarjasta. Täytyypä itsekin laittaa raapustusta tähän keskusteluun.

Sain viime jouluna lahjaksi Viimeisen Toivomuksen ja viehätyin automaattisesti sen harmaahenkisen omaperäisestä kertomuksesta ja kuivasta huumorista. Molemmat ovat harmillisen harvinaista settiä nykyään fantasiakirjallisuudessa.

Totta kai sen luettuani oli pakko hankkia seuraava osa ja the witcher peli, jota olin kuullut niin paljon kehuttavan.
Pelissä alku oli kenties hieman hidastempoinen ja grafiikat eivät olleet millään tavalla häikäiseviä. Mutta heti kun pääsi tarinaan ja pelimekanismeihin kunnolla käsiksi, menokin alkoi muuttua yhä eeppisempään suuntaan. Kuten osuvasti Saladin sanoi, erityisen viehättävää pelissä oli se, että missään asetelmissa ei ollut ilmiselvän mustavalkoista hyvä-paha vastakkainasettelua ja ennen kaikkea, helppoja ratkaisuja. Samaan tapaan kuin kirjoissakin.
Kenties vähän häiritsi se kuinka suuri häntäheikki Geraltista tehtiin pelissä, mutta kaiken kaikkiaan the witcher tarjosi yhden parhaimmista pelikokemuksista vuosiin.
Seuraavaksi olisi sitten vuorosssa jatko-osa Assassins of Kings, jonka xbox-version pitäisi ilmestyä huomenna meitylille.
En malta odottaa!

(09.02.2012 00:52)Saladin kirjoitti:  En tosin ole varma pystyttekö te konsolipelaajat siirtämään ykkösosan tallennuksenne ja tarinanne päätökset tietokoneilta kakkososaan. Tämä ei ole välttämättä iso miinus, mutta ainakin itselläni puoli hupia ykkösosan läpäisemisessä oli se, että sillä pystyi vaikuttamaan kakkososaankin. Mistään dramaattisista muutoksista ei ollut kyse, mutta oli silti hauskaa nähdä joissain dialogeissa ja asetelmissa oma kädenjälkensä. Myöskin ykkösestä kerätyt ja kakkososaan ladatut erikoisvarusteet olivat sangen käteviä alkupuolella peliä.

No tuo on kyllä vähän sääli, koska haluaisin kyllä nähdä pelityylilläni Geraltilla olevan vaikutuksensa kakkosessa. Tosin tein tarinan suurimmista päätöksistä neutraalilla tavalla, ottamatta kauheasti puolia Orderin ja scoia'taelin taistelussa. Tämä onkin kuulemma ns oletusasetuksena kakkososassa vai olenko väärässä Saladin?

Saladin kyllä laittoi melkoisen määrän trailerilinkkejä kakkososasta viesteihinsä. Laitanpa itsekin vielä muutaman niin tulee täydellinen setti niitä tähän keskusteluun. Täytyy kyllä myöntää että cd project osaa tehdä eeppisä trailereita kuin liukuhihnalta.

Kappas, täällä onkin keskustelu Witcheristä juuri, kun sain luettua Viimeisen toivomuksen ja aloittelen 2. kirjaa. Alussa minua häiritsi kirjan novellimainen luonne, mutta loppua kohti asiat alkoivat lomittua toisiinsa. Alussa tunnelma oli: luku 1: 1. hirviön tappaminen, luku 2: 2.hirviön tappaminen jne. Ehkä suurin odotus kakkoskirjalta on pitkäjänteisempi tarinankehittely. Tähän suuntaan tuntuisi viittaavaan Viimeisen toivomuksen loppuosa ja Geraltin pahat aavistelut tulevaisuudestaan.

Kirjastosta tämä tarttui mukaan lähes pelkästään puolalaisen tekijän nimen perusteella. Tietokonepeleihinkään en tunne suurta vetoa, joten nyt kirjojen laatu ratkaisee jatkon...

(Jassoo... Nähtävästi olin väärässä luullessani Witcherin olevan tunnettu täällä konnussa ensisijaisesti pelinä eikä kirjana. Voisi harkita tämän keskustelun siirtämistä kirjastoon)



Totisesti ei ole olemassa mitään yhtä inhaa, yhtä
tyystin luonnonvastaista, kuin nuo monstrumit,
joita noitureiksi kutsutaan, nuo saastaisen taikuuden
ja saatanallisuuden hedelmät. He ovat roistoja
vailla hyvettä, omaatuntoa tahi tunnonvaivoja,
totisesti helvetin lapsia, ja tappaminen on heidän
ainoa askareensa. Ei ole heille sijaa kunnon ihmisten
joukossa.
Ja tuo Kaer Morhen, jossa nuo häpeälliset pesivät,
missä inhottavia toimiaan tekevät, hävittää tulisi
maan päältä ja jälkensä suolalla ja salpietarilla peittää.
Anonyymi:
Monstrumin tahi noiturin kuvaus


Yllä oleva pätkä on otettu suoraan Haltiain Verta kirjasta, kolmannesta noituri saagan tarinasta, joka julkaistiin vähän aikaa sitten Suomeksi. Piti totta kai kipaista hakemassa kirjanen sillä samalla hetkellä kuin se ilmestyi.
Enkä pettynyt; tuli varsin viihdyttävää kesälukemista Italian reissulleni.
Haltiain veressä Sapkowski alkaa kertomaan Geraltista romaanimuodossa eikä novellikokoelmana eli enää ei tule irrallisia pätkiä noiturista vaan luvut muodostavat suhteellisen eheän ja kronologisen tarinankerronnan. Romaanimuoto ei nähtävästi heikennä ollenkaan Sapkowskin taitoa kirjoittaa tasokkaan älykästä fantasiaa, sillä kolmas kirja on vähintään yhtä hyvä kuin edellisetkin.
Rohkeana vetona Sapkowski alkaa viemään yhä enemmän painopistettä Geraltista ja siirtämään sitä erääseen Ciri-nimiseen tyttöseen, jonka verenperintöön ja kohtaloon on kirjoitettu suurten mullistusten aika. Geraltista tulee tytön eräänlainen kasvattaja huoltaja. Yllättävää kyllä Ciri toimii päähenkilönä miltei yhtä hyvin kuin Geralt ja Sapkowski osaa kirjoittaa tämän vaiheista kylmän humoristisesti samaan tapaan kuin Geraltista. Homma siis toimii.

Kirja on vain yllättävän lyhyt eikä juoni oikeastaan etene paljoakaan sen aikana. Lähinnä vaikuttaa, että Haltiain Verta vielä pohjustaa
tietä suuremmalle tarinalle. Ja hyvin kyllä pohjustaakin. Sodan uhkaa maalaillaan, velhojen ja kuninkaiden juonitteluihin syvennytään, eri rotujen välisiin taisteluihin perehdytään. ja kaikkeen tähän Ciri alkaa pikku hiljaa menemään yhä enemmän kytköksiin.

Pitää toivoa sormet ristissä, että lupaavasti alkanut noiturien suomentaminen ei tyssää mihinkään vaan saan nauttia koko sarjasta ilman että pitäisi alkaa opettelemaan puolaa. Tähän mennessä näyttää lupaavalta sillä vähän aikaa sitten noituri voitti toisen kerran peräkkäin tähtifantasia-palkinnon.


Nyt kun Haltiain verta on luettu on ollut ihan eri fiilis aloittaa witcher-pelirundia "tulevaisuuden Geraltilla" alusta sillä kirjat ja pelit tukevat varsin hyvin toisiaan. Pelaan tällä kertaa siltä pohjalta, että luon ns. lopulliset tallennukset ykkös ja kakkososasta, joita sitten voin käyttää kun Witcher 3 sitten aikanaan ilmestyy. Vähän uutta on jo nyt tarjolla, kun upgradasin Witcher 2:n vastikään ilmestyneeksi Enhaned Editioniksi muutaman ylimääräisen lisäseikkailun kera.

Nyt olen sitten minäkin pelannut Witcher 2:sen läpi ja hiljattain myöskin lukenut Haltiain verta kirjan. Minun täytyy kyllä yhtyä sataprosenttisesti Saladiniin siinä, että Witcher on kyllä kenties upeiten tehty pelisarja kaikin puolin. Kirjat ovat totta kai myöskin edelleen silkkaa rautaa.

Molemmat ovat jättäneet minut ja poikaystäväni kuolaamaan jatkon perään. Tsemppiä CD project ja tsemppiä Tapani kärkkäisen loistava suomentamisputki!

(Mmmitämitämitämitä noiturin menneisyydessä (kirjoissa) Cirille tulee tapahtumaan ja mikä on tuo mystinen ennustus jäästä ja maailmanlopusta. Liittyykö keisari Emhyr var Emreis jotenkin siihen?

Ja mitä, OI mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa (pelissä) Yenneferille ja pohjoisille kuningaskunnille kun alkaa kolmas suursota Nilfgaardin kanssa ja Geralt lähtee etelään etsimään kohtaloaan Wild Huntissa. Toivottavasti päätökseni jättivät pohjoisen tarpeeksi hyvään kuosiin..

Mukava huomata etten ole välttämäti aivan yksin tässä noiturifanaattisuudessani. We fans must stick together!

Kysyn ihan vain uteliaisuuttani Savonarola, että minkälainen kokemus witcheri oli xboxilla? Koko ajan puhutaan kuinka paljon kompromisseja grafiikantasossa cd project joutui ottamaan konsolikäännöksessään, mutta pelikuvat, joita olen itse nähnyt, ovat vähän ristiriitaisia.

(16.08.2012 11:20)Saladin kirjoitti:  Mukava huomata etten ole välttämäti aivan yksin tässä noiturifanaattisuudessani. We fans must stick together!

Kysyn ihan vain uteliaisuuttani Savonarola, että minkälainen kokemus witcheri oli xboxilla? Koko ajan puhutaan kuinka paljon kompromisseja grafiikantasossa cd project joutui ottamaan konsolikäännöksessään, mutta pelikuvat, joita olen itse nähnyt, ovat vähän ristiriitaisia.

Kyllä W2 on pirun nätti boxillakin. PC:llä toki varmasti nätimpi vielä koska siinä uudempaa rautaa kuin boxissa, mutta pelimaailma on kyllä todella upea konsolikäännöksessäkin.

(16.08.2012 11:20)Saladin kirjoitti:  Kysyn ihan vain uteliaisuuttani Savonarola, että minkälainen kokemus witcheri oli xboxilla? Koko ajan puhutaan kuinka paljon kompromisseja grafiikantasossa cd project joutui ottamaan konsolikäännöksessään, mutta pelikuvat, joita olen itse nähnyt, ovat vähän ristiriitaisia.

Itse asiassa ehdin pelata vain prologin xboxilla, kun poikaystävä osti uuden tietokoneen itsellensä. Sen verran tehokkaan tehomyllyn ostikin, että päätimme sittenkin vaihtaa pc-versioon noiturimme. Sain kivasti vaihdettua xbox-versioni käytettyyn tietsikkaversioon.

Pystyttiin laittamaan asetuksetkin ubersamplingiä lukuun ottamatta kerralla täysille kevyesti ja kun pääsi pelaamaan uudemman kerran prologin, eron pystyi näkemään helposti.
Maisemat ja hahmot näyttivät huomattavasti paremmalta tietokoneella. Joitain omituisiakin eroja löytyi, esimerkiksi vihollismäärät näyttäisivät olevan hieman pienempiä xbox-versiossa, tehden tietokoneversiosta oleellisesti vaikeamman. Mistäköhän syystä tekijät halusivat päästää konsolipelaajat helpommalla mietin ma?

Suosittelen kaikkia pelaamaan tietokoneella, jos vain mahdollista. Medium-asetuksillakin witcheri näyttää paremmalta siinä.


Oli vähän hankalaa siirtää ykkösosan tallennukseni uuteen tietokoneeseen, mutta onnistuin siinäkin. Sain nauttia kakkososassa ykkösessä keräämistäni varusteista (varsinkin Raven-varustus oli varsin mukava alkupuoliskolla) ja oli mukava myöskin kuulla mainintoja Siegfriedistä ja Yaevinnista. Addalla oli jopa mielenkiintoinen pieni vaikutus juoneenkin jos hänet jätti henkiin ykkösessä.

[spam]Viimeinen toivomus ja Kohtalon miekka ovat nyt tarjolla kovakantisina aikas halvalla CDON.COMissa. Maanantaihin asti kuulemma vielä saa tilaukset ilman postikuluja.[/spam]

Pientä Teaseria puolalaisilta pelisarjan kolmannesta osasta...
Ja pientä julkaisupäivämäärää suomalaisilta kirjasarjan neljännestä osasta...

Näitä pieniä asioita kelpaa makustella tänä vuonna...

(27.01.2013 12:39)Saladin kirjoitti:  Pientä Teaseria puolalaisilta pelisarjan kolmannesta osasta

Eikä pelkkää teaseriä tai huhuja Saladin! Ei ainakaan enää kun
CD project julkisti ihan virallisesti tekeillä olevan pelinsä.
Kolmannen noiturin nimi tulee olemaan The Wicther 3: Wild Hunt ja se tulee ilmestymään seuraavana vuonna.
Saapi nähdä minkälaisen päätösosan Cd project aikoo keittää Geraltille.