Piirrän useimmiten lyijytäytekynillä, tai teräväksiteroitetuilla tavallisilla semmoisilla.. No joo, tavallisilla kovilla kynillä. En ikinä ole opinut piirtämään varjostuksia ja muita hörhellyksiä, ja kaikki menee ehkä juuri siksi päin mäntyä. Teen teräviä viivoja ja mahdollisimman vähän... Tylsät lyijykynät ovat pahinta mitä tiedän, koska piirrän niillä vielä huonommin kuin tavallista.

minä kuulun näihin harrasteleviin töhertelijöihin. eli piirrän kun jaksaa kiinnostaa. viime aikoina tämä harrastelu on lisääntynyt, koska keksin että vesivärit on keksitty. tykkään sekoitella kaikenlaisia värejä, ja pidän värien yhdistelystä. kotona maalailen normaaleilla vesiväreillä, koulussa teen joka toisen työn akvarelliväreillä. voisi sanoa että rakastan akvarellivärejä.. sitä kaunista jälkeä mitä niillä saa automaattisesti aikaan..
nojuu, ihan hyvä että aloitin värikkäistä vaihtoehdoista. toiseksi rakastan lyijykynillä piirtelyä, varsinkin tarkkoja kasvokuvia on ihana vedellä pehmeillä lyijykynillä. grafiittikynät mukaanlukien.
itsepä vaan en omista muuta kuin paperia, lyijykyniä HB-8B, sekä vaivalloiset vesivärit ja parit kunnolliset siveltimet. kyllä niillä saa oikeastaan vaikka mitä kivaa aikaan, pitää vain sitten käyttää omaa mielikuvitustaan.

Taisin kirjoittaa samaiseen topikkiin joskus Wanhassa, mutta kerronpa nyt sitten uudestaan.

En ole turhan nirso välineistä joilla piirrän, joten lyijykynät saavat olla mimmoisia tahansa kunhan eivät tuhraa tai riko paperia (mikä on useimmin tulostuspaperia taikka jtn hieman tukevampaa A3:sta). Eniten tulee ahkerana lukiolaisena tuherreltua vihkoihin taikka koulukirjoihin kun tunnit alkavat tuntua niskassa ja silloin välineenä lyijykynät ja stabilo -tussit.

Väritys hoituu usein koneella, koska liian kärsimättömänä pikkutarkka työskentely (vaikka öljy- tai vesiväreillä värittäminen) raastaa hermoja. Koneella värittäessä ohjelmana on Photoshop 7.0 taikka välillä vaihtelun vuoksi ilmaisohjelmia, kuten Pixia ja Open Canvas. Sain myös joululahjaksi öljypastelleja.

Eniten inhoan värittää huopatusseilla (muista tusseista ei kokemuksia), koska niillä ei vain saa tasaista jälkeä ja paperikin nukkaantuu ja hajoilee. Myös puuvärit tuottavat ongelmia ja jälki on mitä on.. Ehkä näilläkin saisi jotain aikaiseksi jos vain jaksaisi harjoitella.

Alku vuosi on mennyt vain pällistellessä, eikä mikään paperille tullut ole tuntunut hyvältä, mutta kun piirrän, piirrän ihmisiä (jotain animeen suuntaavaa), koska ne ovat suht helppoja piirtää (syvällistä..) :roll: Mutta ihmisissä on jotenkin kaikkea..

Voisin kirjoittaa vaikka kuinka, mutta saattaapi käydä yksitoikkoiseksi..

squirrel kirjoitti:Meitsi piirtää paintilla.

En osaa piirrustaa käsin,
kynällä ei voi korjata virheitään.
Siksi kynäpiirtäminen onkin niin hienoa.
Arvostan kaikkia piirrustustaitoisia.

Miksei kynällä piirtäessä voi korjata virheitään? Vaikka eräs kuvataiteilija minulle sanoikin, ettei oikeat taiteilijat koskaan käytä pyyhekumia (hah), niin eipä se minua ainakaan estä virheitäni korjaamasta kumilla. Olen kuitenkin sen verran köyhä, ettei minulla ole varaa aina ottaa uutta paperia kun jokin menee pieleen.

Minä taas arvostan taitoasi piirtää paintilla, se ei minulta kyllä onnistuisi.

jalokuusi kirjoitti:En kyllä yhtään tykkää kun lyikkärin jälki on sellasta hailakkaa ja muutenkin töhrystä.

Jos käyttää pehmeämpiä lyijykyniä, niin jälki on kaikkea muuta kuin hailakkaa. Ja jos jaksaa piirtää tarkasti ja pitkäjänteisesti, niin saa siitä työstä ainakin vähemmän töhryisen.
Huomannette, että olen suuri lyijykynien kannattaja ja puolestapuhuja.

Maltahwesta kirjoitti:En mielelläni tee värillisiä töitä, en oikeastaan osaakaan värittää niin hyvin että olisin loppu tulokseen yhtä tyytyväinen kuin pelkän lyijykynän jälkeen. Lyijykynällä kuitenkin saan omasta mielestäni siedettävää jälkeä aikaiseksi, joten en viitsi lähteä muilla tyyleillä töitäni pilaamaan.

Sama täällä. Kuten aloitusviestissäni varmaan mainitsinkin, minua kiusaa värikynissä se, ettei niitä pysty kummata (tuleekohan minusta ikinä minkäänlaista taiteilijaa, kun tuo pyyhekumi tuntuu olevan minulle niin tärkeä). Ja aina kun tosissani piirrän, piirrän tarkasti enkä tosiaan halua mennä sitä enää värikynillä sorkkimaan. Liian suuri vaara mennä pilalle. Liituja en pelkää niin paljon, sen värin kun saa niin helposti pyyhkäisemällä pois, ellei ole liian vahvasti liiduttanut.

Harmittaa kun laiskuus on vienyt voiton ja piirtäminen on jäänyt melkein rikollisen vähälle. Olisi kiva alkaa taas työstää jotain suurempaa projektia, kunhan vaan saisi aikaiseksi aloittaa.

Minä tykkään piirtää ihmisiä siksi, koska anatomia kiinnostaa minua. Ja ihmiset on kauniita, niin lihavat, laihat, pitkät ja lyhyet. Ihmiset kiehtoo hurjasti.

Enfirith kirjoitti:Miksei kynällä piirtäessä voi korjata virheitään? Vaikka eräs kuvataiteilija minulle sanoikin, ettei oikeat taiteilijat koskaan käytä pyyhekumia (hah), niin eipä se minua ainakaan estä virheitäni korjaamasta kumilla. Olen kuitenkin sen verran köyhä, ettei minulla ole varaa aina ottaa uutta paperia kun jokin menee pieleen.

kuviksen opettajani on jankuttanut seiskalta lähtien, että älkää tuhlatko pyyhekumia itse kuvan hävittämiseen, vaan käyttäkää sitä valon luomiseen. jotenkin noin. eli pyyhekumin tarkoitus (taidepiireissäää) onkin korostaa valoisimpia kohtia ottamalla varjoa pois.
ja mielestäni uutta paperia ei tarvitse ottaa, eikä saakaan, vaan peitetään virheet uusilla kynän vedoilla. tai sitten varsinaisen peittämisen sijaan tehdään koko muusta työstä tarpeeksi korni, että työ on kaunis.
nuokin taisin oppia kuviksen opettajaltani, se onkin pihi akka jolle papereiden järjestys on elämän keskipiste.

ja kun puhe on ollut myös paintilla piirtämisestä, niin sanon myös minä sanani. minulla ei riitä ymmärrys miten ihmeessä joku saa elävän näköistä piirrosta aikaan vain hiirtä liikuttelemalla ja sormea painamalla. paitsi jos on sellainen hieno hienoniminen piirtelyalusta mikä on yhteydessä koneeseen.. no örr. ei kaikilla sellaista ole.
tunnen tyypin joka osaa piirtää todella hyvin paintilla, kuulema harjoittelun tulosta. itselläni ei onnistu pikkutarkan tekeminen, eikä pahemmin varjostustenkaan tekeminen. käteni on liian epävakaa sellaiseen. muttamutta, olen tehnyt pikkusiskoilleni fantasia-aiheisia maisemia paintilla, ja he ovat saaneet sitten väritellä niitä :]

Nasse kirjoitti:

Enfirith kirjoitti:Miksei kynällä piirtäessä voi korjata virheitään? Vaikka eräs kuvataiteilija minulle sanoikin, ettei oikeat taiteilijat koskaan käytä pyyhekumia (hah), niin eipä se minua ainakaan estä virheitäni korjaamasta kumilla. Olen kuitenkin sen verran köyhä, ettei minulla ole varaa aina ottaa uutta paperia kun jokin menee pieleen.

kuviksen opettajani on jankuttanut seiskalta lähtien, että älkää tuhlatko pyyhekumia itse kuvan hävittämiseen, vaan käyttäkää sitä valon luomiseen. jotenkin noin. eli pyyhekumin tarkoitus (taidepiireissäää) onkin korostaa valoisimpia kohtia ottamalla varjoa pois.
ja mielestäni uutta paperia ei tarvitse ottaa, eikä saakaan, vaan peitetään virheet uusilla kynän vedoilla. tai sitten varsinaisen peittämisen sijaan tehdään koko muusta työstä tarpeeksi korni, että työ on kaunis.
nuokin taisin oppia kuviksen opettajaltani, se onkin pihi akka jolle papereiden järjestys on elämän keskipiste.

Joo, kyllä minä pyyhekumia valon tekemiseenkin käytän erittäin paljon. Sillä saa kirkastettua esimerkiksi kasvot erittäin hyvin ja tekee ne aidommiksi. Eikä se ole pelkästään taidepiireissä, vaan kaikkien piirtämistä harrastavien kannattaisi käyttää tuota hyödykseen.
Mutta Nasse, joskus ne virheet on niin suuria, että ne on pakko pystyä poistaa jollain. Minä pyrin töilläni yleensä realistisuuteen, enkä ala kesken piirtämisprojektin muuttamaan piirustuksen luonnetta korniksi. Eikä realistisiin töihin voi kauheasti sotkea tuhansia kynänvetoja.

Riku kirjoitti:Melkeinpä poikkeuksetta lyijykynällä, ja joskus sitten värittelen liiduilla (tosin en koskaan väri liiduilla, vain harmaan eri sävyillä, eräs esimerkki löytyy omasta topicistani). Tietokoneella piirrustelusta en pidä ollenkaan, teen sillä ainoastaan kotisivugrafiikoita...

Hahaa. Näin siis vastasin puolitoista vuotta sitten, ja nyt tilanne on enemmänkin päinvastoin. Olen hullaantunut tietokoneella tehtävään fractal artiin ja muu piirrustelu on (onneksi) jäänyt miltei kokonaan pois.

Piirrän lyijykynällä, öljyväreillä, taiakryyliväreillä. Tauluja nyt on tullut tehtyä "muutama". Aika usein piirrokset on eläin/maisema-aiheita, varmaan siksi, että ihmisiä en todellakaan osaa piirtää. En ole ikinä osannut. Nyt kokeilin tehdä pientä huumoristista taulusarjaa. No mitä siitä nyt tuli, aihe oli kotieläin ja hymy. Possu, hevonen ja lehmä aika pelkistettynä ja pyöristettynä möllöttämässä nurmella. Ei vaan, hauska niitä oli tehdä.

Öljyväreillä en ole vähään aikaan leikkinyt, koska ne jättää niin kamalat halut että sen jälkeen pitäisi tuulettaa monta tuntia. Ja se tuulettaminen tässä ilmastossa ei ole kauhean kivaa.

Enfirith kirjoitti:Mutta Nasse, joskus ne virheet on niin suuria, että ne on pakko pystyä poistaa jollain. Minä pyrin töilläni yleensä realistisuuteen, enkä ala kesken piirtämisprojektin muuttamaan piirustuksen luonnetta korniksi. Eikä realistisiin töihin voi kauheasti sotkea tuhansia kynänvetoja.

jöö.. minä tiedän. kuitenkin hankalaa hahmottaa itselle sellaista todella suurta virhettä, ehkä jokin paksu lyijykynän viilto keskellä kirkkaita kasvoja? silloin nakkaisin työn menemään. muttamutta, jokaista työtä ei edes kannata nakata mehtään, varsinkin jos muuten on tyytyväinen ja työ jo lähes valmis.
omalla kohdalla virheet eivät saa niin suurta painoa, koska harvoin työtä aloittaessani olen ajatellut työtä loppuun asti, eli uusia ideoita tulee koko ajan lisää ja lopullisen kuvan näkee vasta sitten kun työ on seinällä. mutta sitten kun täytyy tehdä tarkka kopio tunnetusta maalauksesta.. voi luoja silloin menee monesti hermot.
niin. taidankin tarvita tarpeeksi vapautta piirtelyjeni suhteen. hyvä kun huomasit.

Riku kirjoitti:Olen hullaantunut tietokoneella tehtävään fractal artiin ja muu piirrustelu on (onneksi) jäänyt miltei kokonaan pois.

Mutta miksi onneksi?

Nasse kirjoitti:kuitenkin hankalaa hahmottaa itselle sellaista todella suurta virhettä, ehkä jokin paksu lyijykynän viilto keskellä kirkkaita kasvoja?

Ei sen välttämättä tuollainenkaan virhe tarvi olla. Monta kertaa kauan piirtäessä ja ahertaessa huomaa yhtäkkiä, että leuka on liian iso/nenän varsi liian pitkä/korva liian pieni tms. Silloin on ihan pakko tarttua siihen pyyhekumiin.

Nasse kirjoitti:omalla kohdalla virheet eivät saa niin suurta painoa, koska harvoin työtä aloittaessani olen ajatellut työtä loppuun asti, eli uusia ideoita tulee koko ajan lisää ja lopullisen kuvan näkee vasta sitten kun työ on seinällä.

Minua harmittaa toisaalta, että olen niin jämähtänyt tuohon realistiseen piirustustyyliin. Haluaisin itsekin piirtää/maalata tuollaisia töitä, mitä ei suunnittele niin hirveän tarkasti alusta loppuun. Onhan sellaisiakin töitä tullut tehtyä, mutta ihan liian vähän verrattuna siihen, miten taitava siinä olen. Eli siis minun pitäisi kehittyä siinä kovasti, ja sehän onnistuu vaan kovalla harjoittelulla.
Joskus haluaisin oppiä piirtämään nopeilla, yksinkertaisilla kynänvedoilla. Joskusjoskus.

Enfirith kirjoitti:Ei sen välttämättä tuollainenkaan virhe tarvi olla. Monta kertaa kauan piirtäessä ja ahertaessa huomaa yhtäkkiä, että leuka on liian iso/nenän varsi liian pitkä/korva liian pieni tms. Silloin on ihan pakko tarttua siihen pyyhekumiin.

aaah.. ihan hyvä että otit esille tuollaisen virheenpoikasen, minkä huomaa vasta sitten kun katsoo työtä kokonaisuudessaan, kauempaa. tai hyvä ja hyvä.. inhoan tuollaisia epäsuhtaisuuksia, varsinkin kun ne epäsuhtaisuudet tekevät työstä epänormaalin, reaalittoman ja suoraan sanottuna amatöörimäisen ja lapsellisen.
no, riippuen tietenkin aina tilanteesta ja virheen laadusta, tuollaisetkin suhteelliset virheet on helppo korjata. vaikka sitten pyyhkärillä.

Enfirith kirjoitti:Minua harmittaa toisaalta, että olen niin jämähtänyt tuohon realistiseen piirustustyyliin. Haluaisin itsekin piirtää/maalata tuollaisia töitä, mitä ei suunnittele niin hirveän tarkasti alusta loppuun. Onhan sellaisiakin töitä tullut tehtyä, mutta ihan liian vähän verrattuna siihen, miten taitava siinä olen. Eli siis minun pitäisi kehittyä siinä kovasti, ja sehän onnistuu vaan kovalla harjoittelulla.
Joskus haluaisin oppiä piirtämään nopeilla, yksinkertaisilla kynänvedoilla. Joskusjoskus.

vielä pari vuotta sitten itselläni oli sama ongelma, pettymys oli suuri kun mielessä oleva kuva oli aivan erilainen kuin se paperilla oleva kuva.
en edes tiedä missä vaiheessa jätin pettymykset taakseni, ja aloin muuntelemaan päässä olevaa kuvaa samanlaiseksi kuin paperille ilmestyvä. silloin pystyy vain keskittymään itse piirtämiseen (useimmiten kuitenkin maalaamiseen), eikä stressaa se miten surkea työstä tulee. ja maalaamisen kohdalla kaikista parasta on se, että pystyy keskittymään värien valintaan, sekoittelemiseen ja yhdistelemiseen. laittaa sitä väriä kuin sillä hetkellä tuntuu hyvältä, ja tätä tyyliä noudattaen olen saanut poikkeuksetta huomata että olen ollut joka ikinen kerta tyytyväinen omaan työhöni. aina on vara parantaa, mutta ainakaan stressi ja hikipisarat eivät työtä ole pilanneet.

Nykyään oma-aloitteinen piirtely (siis ei koulussa tapahtuva) on jäänyt aika vähiin. Ennen piirsin paljon useammin ja yleensä lyijykynillä. Silloin tällöin innostun käyttämään myös tussia viivojen vahvistamiseen tai puuvärejä väritykseen. Muita mieluisia tekniikoita ovat hiilet ja öljyvärit. Vesiväreillä en juurikaan osaa tehdä mitään kunnollista. Tällä hetkellä tutustun akryyliväreihin ja ne vaikuttavat melko kiinnostavilta. Paras puoli varmaan se mahdollisuus maalata aina vain uusia kerroksia päällekkäin ja tietenkin nopea kuivuminen.

Piirroksieni aiheena on yleensä hevonen. Niin on ollut siitä lähtien, kun lyikkäri alkoi pysyä kädessä Näin "isompana" myös ihmisten piirtäminen on kiinnostanut enemmän, varsinkin hiilellä. Hiilellä ja punaliidulla saa niin uskomattoman herkkää jälkeä aikaan. Koulussa tuleekin sitten piirreltyä mm. niitä taloja.

Enfirith kirjoitti:

Nasse kirjoitti:kuitenkin hankalaa hahmottaa itselle sellaista todella suurta virhettä, ehkä jokin paksu lyijykynän viilto keskellä kirkkaita kasvoja?

Ei sen välttämättä tuollainenkaan virhe tarvi olla. Monta kertaa kauan piirtäessä ja ahertaessa huomaa yhtäkkiä, että leuka on liian iso/nenän varsi liian pitkä/korva liian pieni tms. Silloin on ihan pakko tarttua siihen pyyhekumiin.

En ole milloinkaan kuullut, että "oikeat" taiteilijat eivät käyttäisi pyyhkäriä. (tai en vain muista). Ennemminkin luulisin sen pyyhkärin vieroksumisen johtuvan siitä, että usein sillä ei kumminkaan saa poistettua virhettä tarpeeksi hyvin ja huonolla tuurilla se vain tahraa suuren alueen. Näin ainakin minulle on joskus käynyt ja hienon kuvan tuhraantuminen on harmittanut kovasti. Toisaalta niille hyville taiteilijoille tuskin tulee kovin usein niin pahoja virheitä, kuten tuo viiiva naamassa esimerkki, että pyyhkärille olisi todella tarvetta. Itse käytän kyllä pyyhkäriä aina kun sitä tarvitsee.

Nasse kirjoitti:omalla kohdalla virheet eivät saa niin suurta painoa, koska harvoin työtä aloittaessani olen ajatellut työtä loppuun asti, eli uusia ideoita tulee koko ajan lisää ja lopullisen kuvan näkee vasta sitten kun työ on seinällä.

Yleensä vanha sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty", pitää paikkansa myös piirtämisessäkin (nyt kyllä tuntee itsensä vanhaksi). Vasta näin yliopistotasolla alkaa tajuta luonnoksien merkityksen. Ennen niiden teko tuntui hirveän vaivalloiselta ja ryntäsin aina suoraan piirtämään, mutta nyt en voisi enää ajatellakaan aloittavani mitään vähänkään suurempaa piirrosprojektia ilman jonkinlaista suunnitelmaa siitä, mitä mihinkin kohtaan kuvassa tulee. Tietysti ennalta suunnitellussa työssä virheet aiheuttavat enemmän päänvaivaa. Joskus virheet harmittavat, joskus ne muuttavat kuvaa jopa parempaan suuntaan.

Kaikella mahdollisella mistä väriä vain lähtee...

Ainakin melkein..

Just nyt mulla on aivan hillitön lyijykynä buumi menossa ja pari kuukautta sitten en olisi selvinnyt päivän läpi ilman vesivärejä.. Se on niin kausittaista.. Mielentilasta kiinni aika paljon... Surullisena tulee käytettyä tummia värejä ja iloisena sit paljon
kirkkaammilla väreillä.. Aiheet liikkuu fantasian ja todellisuuden välimaastossa..
Haltijoista tavallisiin kaduntallaajiin...

noh kyllä se lyijykynä on ehdoton suosikki . sillä saa leikiteltyä helposti valoilla ja varjoilla... puuvärit ovat toinen vaihtoehto (sain juuri ostettua kunnon värit joita riittää...). hiiltä en kyllä käteeni ota, sillä se tuntuu liian hauraalta ja "sotkuiselta" ...

aiheenani on yleensä ihmiset/haltiat... maisemia en osaa edes piirtää, sillä alkaisin tehdä niistä liian yksityiskohtaisia :roll:

Minultakin on viime aikoina jaanyt koulun ulkopuolinen piirtaminen aika paljon pois, toisaalta olen koko kevaan harrastanut koulussa lahinna kuvataidetta.
Olen harjoitellut tussilla piirtamista ilman lyijykynapiirroksia. Luonnokset ovat katevia mutta lyijykynan paalle piirtaminen tuhoaa viivan. Suosikkini on ruokokyna, silla saa sopivan elavaa ja sattumanvaraista jalkea.
Pyyhekumia kaytan harvoin, se vain sotkee piirrosta. Virheita tulee mutta niilla ei ole niin valia. Luulen etteivat ammattitaiteilijat tee juuri virheita esim. mittasuhteiden kanssa.

Minut on kylla varmaan opetettu liian puristiksi, en voi esim. kayttaa valmista vihreaa varia maalatessani, se pitaa sekoittaa itse.

Tyylini on muuttunut viime aikoina maalauksellisemmaksi,yllatin itseni maalauskurssilla kuvilla jotka olivat aika kaukana tavallisesta tyylistani (alaston mallin maalaus on hauskaa ja hyodyllista).

Olen vähintään naimisissa Photoshopin kanssa.

Yleensä näitä sotkuja syntyy suuressa tylsyydessä jossain ranskantunnilla. Välineenä käytän sitä, mikä sattuu olemaan kädessä. Lyijykynää, kuulakärkikynää, tussia... Suurin osa on juuri sitä itseään, sotkua siis. Joskus sinne kumminkin eksyy jokin, josta minä pidän, ja kotiin päästyäni alankin kytätä skanneria.

Juuri tahallaan "nyt minä alan piirtää" mallilla en juuri saa mitään aikaan, mistä seuraa että kuvaamataidon kurssit menevät yleensä läpi rimaa hipoen. Armosta, luultavasti. Ruotsintunnilla piirtelen täysillä ja kuviksentunnilla sitten luen ruotsia.

No, enivei, kun ollaan skannerista selvitty, siirrän kuvan bittikarttana Fotariin ja alan sotkea. Tästä eteenpäin minulla ei ole mitään kaavoja. Saatan jättää lineartin, saatan olla jättämättä (kahta elämäni parasta linearttia ei jätetty). Saatan tehdä yksinkertaisen, cell-tyylisen värityksen tai ruveta leikkimään, että hiiri on pensseli ja sotkea koko työn 7 pikselin brushilla.. Aivan mitä tahansa.

Lopputuloksella ei yleensä ole mitään tekemistä alkuperäisen idean kanssa, sikäli kuin mitään ideaa on ollutkaan. Ja ne aiheethan ovat pääasiallisesti omien (enemmän tai vähemmän kirjoitettujen) tarinoideni kuvituksia. En minä osaa piirtää mitään, millä ei ole merkitystä.

Vesivärit on minun ykkösjuttuni. Niillä saa niin montaa sävyä ja muutenkin istuvat minulle hyvin.
Lyijykynää en oikeastaan hirveästi käytä. En tykkää tehdä mustavalkoisia töitä niin paljon (ja jos teen, käytän mustetta), jos haluan piirtää kynillä, valitsen puuvärit. Sitä paitsi minulla ei ole kuin HB pätkiä jotka on tyyliin koulusta kössittyjä..
Tottakai teen jonkun hailakan suunnnitelman paperille, kumitan sen pois lähes kokonaan ja maalaan esmes sitten niillä vesiväreillä sen päälle.
Hiilellä silloin tällöin jotain, mutta taas suosin värillisenä versiona pastelleja. Isot paperin ovat vaan niin työläitä ja missäs minä niitä valmiita sitten säilytän?

Copiceilla värittelen jossain määrin kanssa, minulla ei vaan ole niitä kestävää lineart-tussia joten.. mutta sellainenkin pitäisi tässä lähiaikoina saada. En ole niin ääriviivoista kiinnostunut, mutta ne ääriviivatyöt mitä teen, väritän 60% copiceilla.

Musteella olen nyt alkanut myös lätkiä kun tuota sarjista alan vääntämään..

Öljyvärit on jei, niillä saa tosi hienoja juttuja aikaan, mutta ne ovat vaan jotenkin niin vaivalloiset ottaa esiin ja laittaa pois. Puh. Mutta nekin.

Piirrän mitä milloinkin, suht realistisesti, tosin nyt olen ihastunut kauhuaiheisiin ja fantasiaa nyt menee aina, tosin myös ihan tavallisia heppujakin teen.

Piirrän yleensä lyijykynällä.. mutta tussia ja puuvärejä tulee käytettyä ihan mukavasti. Mitä inhoon käyttää? Noh.. ei taida olla sellasta Jos haluat katsoa söhryjäni, käy:

http://www.freewebs.com/glorfindel

En ole kerennyt laittamaan tätä tuonne:
http://koti.mbnet.fi/wolf_91/Piirustuksia/inuyasha3.JPG

Uusin Inu-työni.. Luonnostelu lyijykynällä, rajaus ja väritys tussilla. Omasta mielestä ihan hyvin onnistunu ^^

Yleensä piirrän/maalaan/mitäikinä ainoastaan sitä mitä koulussa käsketään. Vapaa-aikana harvemmin tulee mitään taiteiltua.