Aloitin Batman Arkham Asylumin ja muistikuvat olivat oikeita: Synkkää,
synkkää ja hienoja lähitaisteluita. Ei ole suotta sanottu, että
Arkham Asylum olisi kaikkien aikojen paras Batman peli, joten odotukset
Arkham Cityn osalta ovat korkealla.

Millaisia kokemuksia teillä on tästä hienosta pelistä? Mitä odotatte
Arkham Cityltä? Saako Batman vihdoinkin arvoisensa pelisaagan?

Minä odotan innolla Arkham Cityä: Arkham Asylum on yksi parhaista viime vuosina pelaamistani peleistä.

Battis on hahmona hyvä. Peli on juuri sopiva yhdistelmä hiipimistä ja mättöä: etenkin pahisten väijyminen varjoissa on juuri sitä mitä Batmanin pitäisikin olla. Myös se sopi kuvaan, että aseettomia pahiksia Battis mättää mennen tullen, mutta aseistetut ovatkin jo kovempi pala eli pitää hieman juonia. Onneksi pelin kontrollit olivat pääosin erittäin hyvin kuosissa. Ääninäyttely oli myös onnistunutta: etenkin Mark Hamill Jokerina oli loistava. OK, olihan peli hieman lineaarinen ja etenkin loppupuolella oli ikävää edes takaisin juoksentelua (kun oli pakko kerätä kaikki Arvuuttajan arvoitukset...), mutta kesti silti loistavasti toisenkin pelikerran ja saattaa kestää kolmannenkin.

Ja Harley Quinn oli tietenkin ihq!

Molemmat pelit läpikäyneenä voin julistaa rehellisesti, että pelit tekivät minusta hetkeksi taas sen nuorukaisen, joka kymmenvuotiaana luki Batman-sarjakuvia ja seurasi innoissaan animaatiosarjaa. Todella upeita pelejä. Tekijöiden joukossa on ollut juuri oikeat ihmiset.
Kaikki mikä on ollut hyvää Batman sarjakuvissa, animaatiosarjoissa ja jopa kaikissa elokuvissa on onnistuneesti kerätty yhdeksi kokonaisuudeksi. Mutta yhtä aikaa Gotham ja sen henkilöhahmot tuntuvat paljon synkemmiltä ja "todellisimmilta". Luulenpa että niin kuin he, jotka kasvoivat Batmanin parissa 80- ja 90-luvulla, ovat nyt kasvaneet aikuisiksi, saman on tehnyt myös Gotham. Toisin sanoen, kyseessä ei todellakaan ole lapsille ja herkille suunnattu peli - ja niin kierolta kuin se kuullostaakin, en voi olla pitämättä siitä.
Molemmat pelit saivat minut havahtumaan myös erään mielenkiintoisen seikan huomioimiseen: mitä väkivaltaisemmaksi ja synkemmäksi meidän yhteiskuntamme muuttuu, sitä enemmän myös lapsuutemme ja nuoruutemme "sarjakuvasankarit" muuttuvat yhteiskuntamme mukana. Jopa Batmanin on pystyttävä vastaamaan tämän päivän uhkiin, vaikka se tarkoittaisi sitä, että hänestä täytyy tulla entistä agressiivisempi ja pelottavampi.

Nyt tuli sitten pelattua Arkham Citykin läpi. Tai siis sen juoni: pelissä on vielä toki paljon tekemistä.

Ääliö kun olen, en sitten ladannut Kissanaista ennen pelin aloittamista, eli ne kohdat jäi kokonaan väliin. Toisaalta, haluan pelata pelin uudestaankin vielä (kuten sanottu; paljon jäi tekemistä), ja silloin toki otan koko kokemuksen.

Vaikka pidinkin Asylumin putkijuoksusta (mikä ei tietenkään ihan putkijuoksu ollut), oli Cityssäkin paljon hyvää. Vapaampi maailma on kiva ja erityisesti liitelyä ja loikkimista oli mukavasti enemmän. Vastustajat olivat mielenkiintoisia ja oli ihan realististakin että osa pääpahiksista (ts. sarjakuvista tutuista hahmoista) lähetti minioninsa taistelemaan puolestaan. Harley Quinnia olisi toki sanut olla enemmänkin

Eli joo, menee kyllä vuoden parhaiden pelejen sarjaan ihan kirkkaasti! Ja ehdottomasti uusintakierros tulee otettua, kunhan ensin saa pelattua kaiken muun mielenkiintoisen marraskuussa ilmestyneen...

Oi oi, kuulostaa todella hyvältä. Minulla menee vielä aikaa, ennenkuin saan Arkham Cityn käsiini, mutta kun tämä tapahtuu, tulee pelaaminen olemaan varmaan ainoa asia, mitä opiston ulkopuolella teen. Arviot ovat järjestään ylistäviä joten odotukset vain kasvavat, mikäli mahdollista. Toivottavasti pääsen pelaamaan mahdollisimman pian.